28.10.2002 ilmestyi vihdoin Manic Street Preachersin kauan odotettu kokoelmalevy Forever Delayed, joka antaa Radio Novan ja MTV:n kuuntelijoille mahdollisuuden kuulla Manicsin suurimmat hitit yhdeltä levyltä. Kaksi uutta kappaletta ja kolme sellaista laulua, jotka eivät löydy miltään studiolevyltä, sekä ensipainoksen ohessa tuleva 13-lauluinen remix-levy houkuttelevat jo kuusi Manicsin studioalbumia omistavankin diggarin hankkimaan kokoelman.
    Kokoelmalevyn kappaleet on valittu greatest hits-periaatteella, joten kappalelista on yllätyksetön, vaikkakin hyvä ja kattava. Manicsin laaja soundikirjo käy kokoelmalla hyvin ilmi eri aikakausilta poimittujen perusteosten muodossa ja kokoelma antaa ääriviivat siitä, miltä Manic Street Preachers on milloinkin kuulostanut.
    Levyn avaa itseoikeutetusti A Design For Life, joka on yksi 90-luvun mahtipontisimmista rock-hiteistä. Seuraavaksi on sijoitettu Motorcycle Emptiness, joka on valitettavasti monen muun kappaleen tavoin lyhentynyt alkuperäisversiostaan huomattavasti. Motorcycle Emptiness paljastaa myös toisen pettymyksen: vanhoja kappaleita ei ole remasteroitu, eikä "kihinää" ole poistettu. Uudet ja vanhat kappaleet ovat ripoteltu levylle sekaisin, mutta muuten kappalejärjestys on harkittu ja siirtymät ovat luonnollisia.
    Remix-levy oli pettymys. Levy on rikkonainen, eikä remix-kappaleista ole lainkaan yritetty koota ehää kokonaisuutta. Osa remixeistä on huonoja, eikä kovinkaan monella ole mitään taiteellista päämäärää. Onneksi joukossa on myös muutama todellinen helmi. Erityisesti ne, joista on jätetty vokaalit pois, toimivat erittäin hyvin, kuten esimerkiksi David Holmesin tulkinta If You Tolerate This -hitistä. Hyvä puoli on se, että remix -levyn kuuntelun jälkeen alkuperäistuotokset kuulostavat huomattavasti paremmilta.
    Manicsit sanoivat julkaisseensa kokoelman kertoakseen myös Richeyn olleen yhtyeessä. Olisikohan siinä tapauksessa ollut syytä mainita kansivihkosessa edes Richeyn nimi? Muutenkin kansivihkonen on tyly ja suppea: yhtyettä ei esitellä, siinä ei ole yhteen diskografiaa eikä kappaleista ole mainittu valmistusvuotta saati sitä, miltä levyltä ne on poimittu. Tekijänoikeustiedoista voi saada jotain informaatiota valmistusvuosista, mutta niissä vuosiluku useimpien kappaleiden kohdalla on 2002, joten kokolmalevyn perusteella on mahdotonta saada selville, miltä levyltä tai miltä vuodelta esimerkiksi La Tristesse Durera on. Ironista, mutta listasijoitukset on kyllä mainittu.
    Kansivihkonen on erittäin tärkeässä merkityksessä kokoelmalevyillä. Sen on koottava informaatiota yhtyeestä ja annettava mahdollisimman selkeä kuva urasta ja selitettävä hiukan sitä, miksi kokoelma julkaistaan. Manics-kokoelman kohdalla ei edes yritetä mitään tällaista. Forever Delayed on kuin ystävälle poltettu "Manixin parhaat" -cdr. On erittäin sääli, että Manic Street Preachersin kaltaisen yhtyeen suurimmat hitit esitellään näin. Pienellä vaivannäöllä tästä kokoelmasta olisi saanut suosittelemisen arvoinen - itse kappaleissa kun ei todellakaan ole mitään vikaa.

xeep