Walesilailen Manic Street Preachersin maailmaan mahtuvat niin Fidel Castro kuin Coka-Colakin.

Kolme viikkoa sitten Kuuban pääkaupungissa oli kolme hermostunutta walesilaista. Ei siinä kylliksi, Manic Street Preachers pääsi ensimmäisenä länsimaisena rockyhtyeenä keikalle Havannaan. Ennen keikkaa triolle tultiin sanomaan, että nyt tulette mukaan, jos haluatte tavata erään henkilön.
- Kenet, me kysyimme, mutta meille ei vastattu, laulaja James Dean Bradfield muistelee.
- Ja minä kun en mielelläni tapaa ketään juuri ennen keikkaa.
Yhtye vietiin kättelemään Kuuban johtajaa Fidel Castroa. Tapaaminen oli muodollisen kohtelias ja lyhyt. Silti lähes 80-vuotias yksinvaltias ehti tehdä vaikutuksen suosittuun rocktähteen.
- Sanoin, että soitamme aika lujaa ja suosittelin korvatulppia. Hän vastasi, ettei soittomme voi olla sotaa äänekkäämpää, Bradfield kertoo.
- Se oli hienosti sanottu. Niin osuvasti, että toivon edes joskus pystyväni samaan.

Laulaja avasi eilen Coca-Cola -pullon hampaillaan helsinkiläisessä hotellissa. Bradfield oli tullut Suomeen antamaan haastatteluja bändinsä ensi viikolla julkaistavan albuminsa sisällöstä.
Know Your Enemy levyllä viitataan Kuubaan muutaman kerran. Se tulkittiin Kuubassakin niin hyväksi viestiksi nuorisollem että bändi päästettiin kylään.
Maailmalle levinneet kuvat ovat käyneet hyvästä mainoskampanjasta juuri albumin julkaisun alla.
- On niistä myös haittaa. Amerikassa olemme olleet merkitty bändi jo aiemmin. Tämä temppu oli näille ihmisille viimeinen naula meidän arkkuumme.
Kuubassa Bradfieldin mieleen jäi myös yleisö, joka ei ollut samalla tavalla popmusiikin historiaan perehtynyttä kuin länsimaissa.
Urheiluhullu bändi sai myös tavata kuubalaisia olympiavoittajia. Juoksija Alberto Juantorena on Bradfieldin mukaan edelleen kadehdittavan hyvässä kunnossa. Nyrkkeilijä Felix Savoya oli puolstaan hieman pelottavakin ilmestys.

Kaksi vuotta sitten Manic Street Preachersin kirjoitettiin olevan hajoamassa. Bändi oli kiertänyt runsaasti ja jutuissa tulkittiin, että popparien patterit olivat kerta kaikkiaan tyhjentyneet.
Bradfield sanoo, että lopettaminen kävi mielessä, mutta eri syystä.
- Saimme Englannissa niin huonoja arvosteluja, että masennuimme.
Kritiikin nielemistä ei helpottanut edes se, että bändin levyt kävivät kaupaksi edelleen. Eikä se, että yhtye saavutti kultalevyjä uusilla markkina-alueilla, esimerkiksi Suomessa.
- Menestyminen ja itsensä arvostetuksi tunteminen kotikentällä on aina tärkeää, Bradfield sanoo.
- Oli vaikea jaksaa, kun sai vuoden aikana satoja kertaa kuulla olevansa keikasta pudonnut. Sitä alkoi itseksin kuvitella, että näin todella on.

Britannian musiikkibisnes on tunnetusti raakaa. Uusia tähtiä tungetaan mediassa esille siihen tahtiin, että vanhat tönitään jalustalta vähemmän kunnioittavasti.
- Meille on ollut kova paikka tunnustaa, että olemme nousseet jo siihen asemaan, että meidät halutaan pudottaa alemmas. On helpompi olla haastaja kuin mestari, Bradfield miettii.
Levyn julkaiseminen ja sitä seuraava kiertue ovat nyt bändin toive päästä kiinni soittajien arkeen.
- Emme halua olla mikään erikoisuuksista tunnettu bändi. Nyt tuntuu hyvältä päästä tavalliselle kiertueelle tavallisen länsimaisen yleisön eteen.

Manic Street Preachers tekee tällä viikolla ensimmäisen keikkansa Britanniassa koko vuosituhannella. Kuukauden sisällä on luvassa esiintymisiä muun muassa Cardiffissa, Lontoossa ja Glasgowssa.
Myöhemmin keväällä bändi lähtee kiertueelle ja kesällä on festivaalikeikkojen vuoro. Suomeen bändi saatetaan saada jopa kaksi kertaa tämän vuoden aikana. Puhetta on ollut Helsingin Areenan keikoista. Laulaja James Dean Bradfield toivoo, että keikat toteutuvat. Parin edellisen vierailun perusteella miehellä on Suomesta hyvä kuva.
- Keikat ovat olleet mainioissa niin Helsingin jäähallissa kuin Provinssirockissakin, mies kehaisee.
- Paljon muuta en sitten olekaan nähnyt. Yhden baarikierroksen olen ehtinyt tehdä, mutta esimerkiksi shoppailemaan en ole päässyt lainkaan.
- Ulkomailla tapaamani suomalaiset vaikuttavat kuitenkin samanlaisilta kuin me walesilaiset ja irlantilaiset. Tekin tykkäätte juopottelusta.

Pasi Kostiainen