Manic Street Preachersin keikka veti eilen Helsingin vanhaan jäähalliin 5 300 kuulijaa. Se on paljon, sillä vielä muutama vuosi sitten brittirock oli Suomessa marginaalimusiikkia.
Walesilaisyhtyeen rock on kuitenkink kuin tehty suomalaiseen makuun. Se on alakuloista ja täynnä suuria tunteita.
Kolme miestä ja piilossa soittava kosketinsoittaja saivat eilen Helsingin jäähallissa aikaan muhkean soundin.
Manic Street Preachersin konsertti oli varsin lähellä yhtyeen intohimoista äänimaailmaa.
Laulaja James Dean Bradfield osoitti taas olevansa poikkeus brittiläisten keulakuvien joukossa. Hän laulaa paremmin kuin useimmat virkaveljensä. Lisäksi hän soittaa kitaraa harvinaisen sävykkäästi.
Lavalla kolmikko keskittyi soittamiseen. Kun laulu-ja kitaraosuudet antoivat mahdollisuuden, Bradfield pomppi tarmokkaasti ja näytti mustissa vaatteissaan squash -pallolta. Nicky Wire notkui basso alhaalla roikkuen ja väläytti silloin tällöin leveää hymyään.
Ohjelmistosta suurimman osan muodostivat kahden viimeisimmän menestyslevyn kappaleet.
Everything Must Go kuultiin heti ensimmäisenä ja uusin sinkku You Stole The Sun From My Heart heti toisena. Kevin Carter, Everlastingia ja Tsunamiakaan ei säästetty loppuhuipennukseen, vaan kaikista kuultiin energiset versiot heti aluksi.
Ennen akustista soolo-osuuttaan Bradfield huikkasi, että seuraavat kappaleet on omistettu uskollisille faneille.
Walesilaiset ovat myös huumorintajuisia. Bradfield spiikkasi seuraavaksi kuultavan Lynard Skynyrd -klassikko Sweet Home Alabaman.
Sitten yhtye antoi juurihoitoa niin pitkään, että äimistynyt yleisö alkoi jo uskoa varsin yllättävään kappalevalintaan.
Lopulta biisistä kuitenkin kuoriutui persoonallinen potpuri, jossa oli otteita muun muuassa Clashilta ja Supremesiltä.

Vuosikymmenen alussa väheksytty Manic Street Preachers on viime kuukausina keskittynyt lähinnä palkintojen vastaanottamiseen. Se on saanut New Musical Expressin Brat Awardin Vuoden yhtyeenä, Q-lehden palkinnon Maailman parhaana bändinä juuri nyt ja brittiläisen musiikkibisneksen palkinnon. Suomessakin Rumban lukijat äänestivät bändin parin sarjan ykköseksi.
- Illan keikalla voimme olla taas maailman huonoin yhtye, basisti Nicky Wire ujosteli iltapäivällä järjestetyssä lehdistötilaisuudessa
- Merkittävintä on suoraan faneilta saatu tunnustus, esimerkiksi NME:n Brat oli lukijoiden äänestämä, laulaja-kitaristi James Dean Bradfield sanoi.
Tilaisuuden uutinen koski Manic Street Preachersin toista Suomen vierailua, joka toteutuu jo kesällä.
- Tulemme Provinssirockiin, Wire tiedotti.
Ennen eilistä walesilaistriolla ei ollut kokemuksia Suomesta. He olivat kuitenkin kuulleet ruotsalaisilta, että pidämme juopumisesta enemmän kuin mikään muu kansa.
- Kuulostaa kotoiselta, Bradfield maiskutti.
Wire piti yhtyeen nykyistä suosiota kovan työn tuloksena. Soittaessa kehittyy:
- Happy Mondays toimi silloin, kun teimme ensimmäisiä levyjämme. Nyt he tekevät comebackia, me olemme silläaikaa levyttäneet 150 kappaletta.
Bradfield ei kuitenkaan usko, että hyvästä yhteistyöstä huolimatta Manic Street Preachersista on tekemään yhtä pitkää uraa kuin Rolling Stones.
- Olen nyt kolmekymppinen ja herääminen keikkojen jälkeisinä aamuina tuntuu raskaalta.
- Se ei kyllä johdu keikoista, Wire täsmensi.
- Ehkä jatkamme vielä noin viiden albumin ajan, saavutamme huipun ja jäämme eläkkeelle vielä jollain tavalla hohdokkaina.
Politiikkaa yliopistossa opiskellut Wire kirjoittaa Manic Street Preachersin sanoitukset. Kiertueella hän tekee muistiinpanoja, jotka sitten viimeistelee lauluiksi kotona tv:tä katsoessaan. Se on kuulemma rentoa puuhaa.
Kiertueen aikanakin Wire on kiirehtinyt katsomaan suosikkijoukkueensa Cardiff Devilsin pelejä. Basisti on brittiläinen lätkäfani, joka muisteli taas eilen jännänneensä neljä vuotta sitten Eurosportissa, kun suomi voitti jääkiekon MM-kultaa.
- Olemme jopa sponsoroineet yhtä Devilsin pelaajaa, Wire kertoi.

Pasi Kostiainen (IS)