Brittiläinen rockyhtye Manic Street Preachers oli varmasti vakaumuksessaan järkkymätön, kun se viime helmikuussa aloitti maailmankiertueensa Kuubasta, jota Yhdysvallat pitää yhä kauppasaarrossa. Maanisten miesten romanttiset tunteet ovat aina olleet työtätekevien puolella ja amerikkalaisia kerskaketkuja vastaan.
Mutta samaan hengenvetoon on todettava, että tohkeissaan olivat myös bisnesmiehet yhtyeen ympärillä.
Voiko parempaa PR-temppua olla kuin se kohtaus, jossa bändin pojat kättelevät Fidel Castro. Tapahtuma jännitti selvästi myös kaiken nähneitä ja kokeneita muusikoita.
MANIC STREET PREACHERS IN HAVANNA on ikävästi yöaikaan nähtävä taltiointi noista veret seisauttavasta tuokiosta, joissa vastuuntuntoinen kapitalismi ja oudon trendikäs sosialismi lyövät kättä ja rokki raikaa. Keikka on pätevää tavaraa, joskin kovin heviltä yhtyeen soitto kuulostaa levyihin verrattuna. Ilmeisesti tarkoitus oli tainnuttaa räimemusiikin vajeesta kärsivä kuubalaisnuoriso silkalla metelillä.
Manic Street Preachers on sympaattinen orkesteri. Sillä on aina ollut sosiaalinen omatunto ja pussissa puhtaiden jauhojen ohella myös nippu päteviä vaikuttamisen keinoja.
Eivät kai Walesin kaivosseudulta kotoisin olevat miehet voi olla muuta kuin tosissaan, kun he tekevät sellaisia kappaleita kuin If You Tolerate This Your Children Will Be Next, The Masses Against The Classes ja Freedom Of Speech Won't Feed My Children. Siitä vain sanakirja käteen, jos Manicsien agitaatio ei suoraan aukene.
Bändin kovimmat fanit eivät ikävä kyllä hirveästi kostu vajaan tunnin mittaisesta koosteesta.
He ovat jo hankkineet peräti kolme ja puoli tuntia materiaalia sisältävän dvd:n Louder Than War - Manic Street Preachers Live in Cuba, josta löytyvät keikka, Kuuba-dokumentti, kiertuepäiväkirja, Kuuban television esittämät pätkät ja paljon muuta bonusta.

Kari Salminen

Manic Street Preachers konsertoi Kuubassa ja tapasi Fidel Castron.