Heti alussa huomautettiin, että tässä haastattelussa ei puhuta yliälykkyydestä eikä Richeyn katoamisesta. Nyt aiheena on "pakko tehdä musiikkia". Mikä sai yhtyeen vastoin huhuja tekemään This Is My Truth Tell Me Yours -albumin?
- Niin kauan kun kirjoitat biisejä joita muut eivät kirjoita. Niin kauan kuin kirjoitat biisejä joita muut eivät edes keksi. Niin kauan kannattee pysyä tässä bändissä, selittää James.
- Tällä levyllä oli paineita. Lehdissä oli kummallisia huhuja ja tarinoita. Tätä levyä verrattiin vaikka mihin, vaikka kukaan ei ollut vielä kullut levyä, selittää Nicky.
- Silloin sitä ymmärtää, että bändistä on tullut iso, kun ihmisiä kiinnostaa ja etukäteen mitä tuleman pitää. Ennen meistä kirjoitettiin vasta kun levy oli tullut ulos. Tämän levyn myötä meillä ei ollut enää kontrollia. Onhan tämä jännittävää, mutta myös masentavaa, tarinat eivät aina ole totuuksia täynnä. Jännää ja imartelevaahan tämä on, että meistä kirjoitetaan, jatkaa Nicky.
Brittiläinen lehdistö käsitteli Manic Street Preachersia hellällä kädellä kolmen ensimmäisen levyn ajan. Uuden levyn ilmestyminen nosti kuitenkin arvosteluryöryn, yhtyettä syytettiin mm. suuruudenhulluudesta ja stadion-soundista.
- Tällaista kritiikkiä saavat aina sellaiset bändit, jotka myyvät paljon levyjä. Tällä hetkellä meille luonnollinen ympäristö Englannissa ovat suuret keikkapaikat. Tämähän on samalla paras tapa antaa negatiivistä kritiikkiä bändille, joka myy paljon levyjä. En sanoisi meitä stadionbändiksi, se on vähän 80-lukua - me emme ole sitä, mutta stadionit ovat ainoa mahdollinen paikka Englannissa, me olemme niin vitun cooleja, selittää James.
- Teimme juuri lyhyen kiertueen Englannissa ja kävimme soittamassa pienemmissä paikoissa, jotta pääsisimme fiilikseen. Emme itseasiassa pitäneet siitä lainkaan. Se ei tuntunut oikealta, siinä ei ollut mitään haastetta. Itseasiassa se oli tylsää, en ikinä pystyisi menemään takaisin sellaiseen. En myöskään halua asua huonoissa hotelleissa, enkä halua tehdä levyjä huonosti. Emme halunneet sitä edes alussa, olemme aina halunneet olla maailman suurin bändi, jatkoi Nicky.
Monella aloittelevalla yhtyeellä on aluksi kamalasti mielipiteitä, mutta kun he vanhenevat, heillä ei ole enää oikein mitään sanottavaa eikä he ole mistään mitään mieltä. Manic Street Preachersille ei kuitenkaan ole käynyt näin.
- Me vain olemme tällaisia ihmisiä, nämä asiat todella kiinnostavat meitä. Emme kirjoita biisejämme jokin poliittinen kanta mielessämmi, kirjoitamme vain aiheista, jotka todella kiinnostavat. Tapa jolla vartuimme, kirjat joita luimme, televisio-ohjelmat joita katsoimme. Nämä vievät meitä eteenpäin, eikä tämä tule ikinä muuttumaan.
Manic Street Preachers vieraili syksyllä 1998 kaikissa pohjoismaissa, paitsi Suomessa. Miksi näin vaikka levy meni Suomen listalla ykköseksi ilmestymisviikollaan?
- Päätös tapahtui meidän yläpuolella. Emme aavistaneet, että levy menisi ykköseksi Suomessa. Kukaan ei itseasiassa ollut kiinnostunut meistä Suomessa. Nyt aika jäi lyhyeksi. Emme ehtineet järjestää päivää Suomessa. Tämä kiertue jatkuu ensi vuoden puolella. Silloin Helsinki on mukana listalla, selitti Sean.
Haastattelun teki Micaela Metso ja se esitettiin Jyrkissä ainakin keväällä 1999.