Helmikuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1995, Manic Street Preachers yhtyeen ideologi/sanoittaja Richey Edwards katosi. Sen jälkeen hänestä ei ole kuulunut mitään. Hänen autonsa löytyi erään moottoritien varrelta Englannista, erään joen ylittävän sillan läheltä. Richey Edwards oli kadotessaan 28-vuotias. Yleisesti oletetaan, että on kaksi mahdollisuutta. Edwards on joko hypännyt sillalta jokeen, eikä hänen ruumistaan ole koskaan löydetty, tai sitten hän on jatkanut matkaa peukalokyydillä ja livahtanut ulkomaille. Jälkimmäisessä tapauksessa hän saattaa nyt elää vaikkapa Boliviassa banaaninlaastaajana. Hänen faninsa ja hänen omaisensa jatkavat joka tapauksessa omaa elämäänsä kauhun ja epätietoisuuden vallassa.
Miten on, voisimmeko me muutkin kadota? Nythän on niin, että ihmisiä katoaa jatkuvasti. Jos on kysymys lapsen, vanhuksen tai dementiapotilaan katoamisesta, niin poliisit alkavat välittömästi tiedon saatuaan etsimään kadonnutta. Yleensä kadonneet lapset ja vanhukset löydetään nopeasti. Mutta jos joku meistä aikuisista katoaa, viranomaiset eivät ryhdy aktiivisesti etsimään häntä, ellei ole syytä epäillä rikosta. Aikuisilla on kaikki oikeudet häipyä mitään selittämättäa. Te voitte sanoa äidille tai avopuolisolle kevyeen äänensävyyn, että "mä meen käväseen kiskalla". Sitten te ette enää koskaan palaa, ettekä ilmoita mitään. Kenenkään aikusen ei ole pakko soittaa kotiin eikä työpaikalle. Myöntäkäämme, että itse kullekin tulee toisinaan tällainen ajatus, että nyt minä haluaisin liueta. Se on täysin mahdollista toteuttaa ja melko monet ihmiset tekevät niin.
Englannissa on ensimmäisen kerran yritetty tutkia millaisia nämä "häippäsijät" yleensä ovat, ja mistä syystä he ovat lähteneet lätkimään. Yleensä siinä on taustalla voimakas tarve katkaista olemassaolevat ihmissuhteet. Avioliitto on käynyt liian tukalaksi, tai aikuisikään tullut lapsi haihtuu vanhempien luota uutta osoitetta ilmoittamatta. Sitten on jonkin verran pinttyneitä alkoholisteja, jotka vain liukuvat joihinkin ryyppyporukoihin, ilman että kukaan oikestaan jaksaa etsiä heitä. Usein miten kadonnutta jäädään kuitenkin kaipaamaan. Jotkut ihmiset kyselevät ahdistuneena, että missä hän on. Nykymaailmassa kadonneesta ihmisestä havaitaan yleensä elonmerkkejä, kun kadonnut on esimerkiksi käyttänyt pankkikorttiaan. Silti hänen omaisensa ja ystävänsä ihmettelevät tuskaisina, että miksi hän ei ilmoita mitään.
Tähän asiaan liittyy eräs hyvin oleellinen piirre. Kadonnut henkilö on kadonnut vain niiden ihmisten mielestä, joiden luota hän on kadonnut. Ei hän itse tunne olevansa kadonnut. Hän tietää erittäin hyvin missä hän on. Englantilaisessa tutkimuksessa kävi ilmi, että vain 20% kadonneista oli valmiita myöhemmin palaamaan siihen kotipiiriin, josta he olivat lähteneet nostelemaan.
Siis jos joku teidän läheisenne katoaa, älkää kuvitelko, että hän ikinä tulisi takaisin teidän luoksenne. Se tyyppi on vihdoinkin saanut teistä tarpeekseen.