MANIC STREET PREACHERS:
Knoy Your Enemey
(Epic)
***
Manic Street Preachers kuulostaa kuudennella albumillaan raaemmalta ja vähemmän tuotetulta kuin aikoihin. Yli tunnin mittainen paketti sisältää myös laajan tyylikirjon. Singleraita Found That Soul potkaisee levyn punkahtavasti käyntiin, ja jatkossa kuullaan niin tyylipuhdasta diskoa kuin nokkelaa Beach Boys -pastissiakin. Nähtäväksi jää, miten materiaali toimii keikalla.
Orkesterin huonointa antia
ovat näennäistiedostavat sanoitukset. Brutality is needed in the capitalist
society -tasoiset heitot lähentelevät naiiviudellaan jo U2 -yhtyeen
Bonon sfäärejä. Otsikko Freedom Of Speech Won't Feed My Children
on suunnilleen yhtä viisas kuin huomio, että astianpesukoneella ei voi ajaa
partaa.Popmusiikki elää kuitenkin
sävelistä, ei sanomasta. Ilmeinen hittibiisi Ocean Spray on tästä
oiva esimerkki: hölynpölytekstin ja loisteliaan melodian yhdistelmä lähentelee
tyylipuhtaudellaan täydellistä popkappaletta. Sovituksen kruunaa rumpali
Sean Mooren soittama yksinkertaisen kuulas trumpettisoolo.Manic Street Preachersin
paras yksittäinen kappale on yhä edellisen levyn avaaja The Everlasting.
Samantyyppiseen surun ja kauneuden liittoon ei tällä kertaa edes pyritä.
Myöskään James Dean Bradfieldin äänessä ei ole vastaavaa ripaisevuutt.
Sen sijaan hän osoittaa hallitsevansa kiitettävän monta laulutyyliä.Know Your Enemy
jättää hämmentävän vaikutelman. Yhtyeen kunnianhimo kuuluu kaikesta, mutta
aina se ei riitä; jokunen epäonnistunut kokeilukin on mahtunut mukaan.
Peloton omien rajojen etsiminen on joka tapauksessa ihailtavaa, arenkin näinä
ennalta arvattavien poplevyjen aikoina.
Tero Valkonen
