Tapasimme porukalla Lontoossa syyskuun 4. päivä. Minä ja James Dean Bradfield olimme tavanneet kaksi kuukautta aiemmin New Yorkissa ja keskustelleet mahdollisesta yhteistyöstä. Syyskuun tapaamisessa oli mukana kaikki ryhmän jäsenet, James, Nicky Wire ja Sean Moore, sekä A&R -mies Rob Stringer ja ryhmän manageri Martin Hall.
    Olin saanut kuuden laulun demolevyn muutamaa viikkoa aiemmin. He odottivat minun palautettani siitä. Pidin melko paljon kaikista lauluista, ja pari lauluista nousi todellisiksi suosikeiksini. Huomasimme, että olimme melko yksimielisiä, ja kaksi laulua valittiin itsestäänselviksi singleiksi. Me keskustelimme hiukan nauhoittamiseen liittyvää filosofiaa ja aloimme suunnittella nauhoituksia. Nicky kutsui uusia lauluja "eleegiseksi popiksi". Välittömästi keskustelun jälkeen minun täytyi vilkaista sanakirjaa.
    Noin kuuden viikon kuluttua nauhoitukset alkoivat New Yorkissa. Kolmessa viikossa nauhoitimme viisi laulua, vaikka suunnittelimme vain neljän nauhoittamista. Sessiot olivat erittäin tuloksellisia ja kiihkeitä. Luulen, että fanit ovat positiivisesti yllättyneitä lopputuloksesta.
    Minulle oli valtaisa yllätys, että yhtyeen jäsenet olivat erittäin eteviä muusikoita. James on ensimmäisen luokan kitaristi. Nicky oli ärhäkkä basisti. Sean on luotettava ja nokkela rumpali niinkuin tuleekin olla. Seanilla oli lisäksi muita piilokykyjä, joita sain oppia. Hän soittaa trumpettia, laulaa taustoja (täällä hän lauloi melkein kaikkiin lauluihin) ja hän on tietokone-ekspertti. Ai niin, ja Jamesin maaginen tenori on kovin ääni, mitä olen ikinä nauhoittanut.
    Toivottavasti jatkamme nauhoituksia helmikuussa 2004.