1. Johdanto
2. Perustietoja Kuubasta
3. Aika ennen vallankumousta
4. Vallankumous
5. Vallankumouksen jälkeen
6. Kuuba Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen
7. Kuuba tänään
8. Kuuba Castron jälkeen
1. Johdanto
Kuuba on yksi viimeisistä tantereista maailman amerikkalaistumista vastaan. Kuuban sitkeä, kunnioitettu ja vihattu diktaattori Fidel Castro on onnistunut säilyttämään kommunismin ja ärsyttämään Yhdysvaltoja sekä muita länsivaltoja Kuuban suuresta vallankumouksesta lähtien, yli neljäkymmentä vuotta, vaikkei ole enää pitkään aikaan ollut Yhdysvalloille minkäänlainen taloudellinen tai sotilaallinen uhka. Kuubaa on yritetty lannistaa kauppasaarroilla, syrjinnällä ja Fidel Castro väittää, että USA olisi yrittänyt salamurhata hänet 637 kertaa vuoteen 1999 mennessä.
Kuuba on kiinnostava maa. Samaan aikaan kun maa kärsii lähinnä Yhdysvaltojen luoman kauppasaarron vuoksi aineellisesta niukkuudesta, pitää Kuuba hyvää huolta asukkaistaan. Koulutus on Kuubassa länsimaiden tasolla ja lääkäreitä on Kuubassa enemmän asukkaita kohden kuin missään muussa maailman valtiossa. Kuubassa odotettu keskimääräinen elinikä on 76 vuotta ja lukutaitoisia Kuubassa on 95% aikuisista. Länsimaiden tavoin jokainen terve lapsi aloittaa ala-asteen Kuubassa. Toisaalta, Kuuban ihmisoikeustilanteessa on suuria puutteita. Castro on lähettänyt vankiloihin useita toisinajattelijoita, maan matkustamista ja maastamuuttoa on vahdittu ja kontrolloitu tarkalla silmällä. Yrityksistä huolimatta Kuubaa ei ole kuitenkaan onnistuttu alistamaan vielä demokratiaan tai kapitalismiin. Siksi se on yhä mielenkiintoinen kysymysmerkki maailmankartalla.
Tässä tutkielmassa on tarkoitus muodostaa katsaus Kuuban historiasta, mutta pääpaino on tämän päivän tilanteen tutkimisessa. Lisäksi pohditaan hiukan Kuuban tulevaisuutta uhkaavasti vanhenevan Fidel Castron diktatuurin jälkeen. Päätarkoitus on muodostaa yhtenäinen kuva maasta, joka on Castron sensuurin alainen, propagandan uhri ja myös sen taitava hyödyntäjä.
Tutkielman aineisto on pääosin suomalaisten tiedotusvälineiden uutisista viimeisen viiden vuoden ajalta. Tutkielmaan on kirjoitettu Kuuban historiasta useiden Internetistä löytyvien maata koskevien sivujen pohjalta, mutta tukena on ollut myös yleisteoksia. Kuubassa eläneen suomalaistoimittajan Bengt Packlenin kirjoittamaa kirjaa Mustat kyyneleet, punainen maa olen käyttänyt kattamaan perustietoa Kuubasta, mutta en ole viitannut siihen suoraan kertaakaan tekstissä.
2. Perustietoja Kuubasta
Kuuba, virallisesti República de Cuba (Kuuban sosialistinen tasavalta) on 1 200 km pitkä saari Yhdysvaltojen eteläpuolella ja sillä on leveyttä paikoin viidestäkymmenestä kahteensataan kilometriin. Yhteensä pinta-alaa kertyy 111 110 km². Kuuba sijaitsee trooppisella ilmastovyöhykkeellä, Väli-Amerikan paikkeilla (Liite nro. 1). Vuoden keskilämpötila on +25'C ja vuotuinen sademäärä 1000 - 1500 mm. Kuubaa vaivaat toisinaan trooppiset sademyrskyt ja hurrikaanit, sekä aika ajoin tapahtuvat maanjäristykset. Kuubasta 60% on alankoa, mutta Kuubasta kohoaa muutamia vuoria ja vuorijonoja, joista korkein huippu löytyy Pico Turquinosta (1 994 m).
Kuuba oli juuri se maa, jonne Christopher Kolumbus nousi ensimmäisenä "löytäessään Amerikan". Kuubasta tuli Espanjan siirtomaa ja siitä johtuukin, että Kuubassa tänäkin päivänä puhutaan espanjaa, joka on maan on virallisena kielenä. Kuuban ja Espanjan kulttuurin suhteet ovat aina olleet lämpimät vaikkei Espanja ole aina lämmennyt Kuuban harrastamalle kommunistiselle politiikalle. Kuubassa on 11,2 miljoonaa asukasta. Heistä valkoihoisia on 50%, mustia 26%, mulatteja 23% ja aasialaisia prosentti . Asukkaat nauttivat keskimäärin vain 1 750 dollarin bruttokansantuotetta vuodessa henkilöä kohden , vaikka terveydenhuolto ja koulutustaso Kuubassa onkin maailman parhainta. Kymmenessä vuodessa 17-24 vuotiaiden lukutaidottomien määrä tippui 40%:sta käytännössä nollaan.
Kuubassa hallitsee pääosin katolilainen uskonto. Pääosin tämä uskonto on sekoittunut afrikkalaisalkuperäisen santería -uskonnon kanssa, eikä kumpaakaan uskontoa toteuteta puhtaasti vaan katolisessa kirkossa saatetaan palvoa Jeesuksen ohella yhtä hyvin myös joruba-orishoja, eli santería -uskonnon jumalhahmoja. Kuubaan palautettiin uskonnonvapaus vuonna 1990, minkä jälkeen maassa on alettu tapaamaan myös muita uskontoja. Valtaosa Kuuban "uskonnosta" on poliittisten henkilöiden, kuten Che Guevaran palvontaa, jonka kasvot ovat turistitavaroissa merkittävä ikoni.
3. Aika ennen vallankumousta
Christopher Kolumbuksen löytöretkiseurue saapui Kuubaan vuonna 1492 ja he olivat ensimmäisiä eurooppalaisia koko Amerikassa. Espanja otti Kuuban haltuun siirtomaakseen ja espanjalaiset toivat Kuubaan huomattavat määrät mustia orjia, joista tuli oikeita "kuubalaisia", kun ensiksi Kuubaa asuttaneet intiaaniheimot oli hävitetty.
Orjuus lakkautettiin vasta vuonna 1886 ja sen jälkeen kuubalaiset alkoivat taistelemaan Espanjan valtaa vastaan amerikkalaisten tukemana. He saivat saaren hallintaan vuoden 1898 rauhassa ja saavuttivat itsenäisyyden viisi vuotta myöhemmin vaikkakin Yhdysvallat säilytti interventio-oikeuden Kuubaan. Eli Yhdysvallat oli mukana hoitamassa ja päättämässä Kuuban asioista.
Vuonna 1933 Kuubassa todelliseksi johtajaksi nousi ammattiupseeri Fulgencio Batista y Zaldívar ja heti seuraavana vuonna Yhdysvaltojen interventio-oikeus lakkasi. Batista toimi yleisesikunnan päällikkönä, muttei tyytynyt asemaan kauan vaan nousi presidentiksi vuonna 1940 ja toimi presidenttinä seuraavat neljä vuotta.
Batista valitsi itselleen seuraajan, joka kuitenkin myöhemmin hävisi vaalit ja Batista nousi uudelleen valtaan 1952 ja presidentiksi kahta vuotta myöhemmin. Batista edisti kuubalaisten terveydenhuoltoa ja koulutusta, mutta pian kuitenkin sortui lahjontaan ja hän alkoi edistämään Yhdysvaltojen taloudellisia etuja ja rikastuttamaan naapurivaltaa. Batista sai suuren kirjon vihamiehiä ja joutui kokemaan vuonna 1953 Fidel Castron ja Che Guevaran vallankaappausyrityksen, joka kuitenkin epäonnistui. Yli 50 kapinallista kuoli ja loput kapinalliset tuomittiin vankeuteen. Batista jatkoi vallassa vuoteen 1959, jolloin sitten Castro ja Guevara onnistuivat vallankaappauksessaan.
4. Vallankumous
Fidel Castro oli joutunut vankilaan vallankaappausyrityksen vuoksi vuonna 1953. Hänen ei
tarvinnut istua vankeutta kuin kaksi vuotta. Vuonna 1955 Castro lähti Meksikoon suunnittelemaan
vallankaappausta. Vallankumoukselliset kokivat toisen takaiskun, kun Batistan armeija yllätti heidät joulukuussa 1956. Huolimatta hajotetuista joukoista Guevara ja Castro löysivät toisensa jälleen ja vallankumoukselliset valtasivat armeijan tukikohdan 17.1.1957 La Platan taistelussa ja saivat valtaisan määrän aseita ja varusteita. Sen jälkeen he kävivät taisteluita Batistan armeijaa vastaan ja onnistuivat valtaamaan kaupunkeja kunnes lopulta tammikuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1959 Batista pakeni Kuubasta. Castrosta tuli helmikuussa pääministeri ja myöhemmin presidentti ja kiistaton diktaattori.
Sen jälkeen Castron iskulauseena toimi "Vallankumous tai kuolema", jota hän toteutti kirjaimellisesti.
5. Vallankumouksen jälkeen
Castro kansallisti ulkomaalaisten omistamat yritykset. Tästä kärsi valtaisasti erityisesti USA, joka oli Batistan aikana pystyttänyt useita yrityksiä Kuubaan. Yhdysvallat katkaisi suhteensa Kuubaan ja Kuuba kääntyi Neuvostoliittoa päin samalla kun Kuuban vallankumousliike alkoi kääntyä yhä sosialistisemmaksi. Yhdysvallat julisti Kuuban kauppasaartoon lopettamalla aluksi sokerin oston Kuubasta. Sokerin vieminen Yhdysvaltoihin oli ollut yksi Kuuban tärkeimmistä vienneistä.
Yhdysvallat tuki Castron vastustajia, jotka yrittivät maihinnousua Sikojenlahdella vuonna 1961. Maihinnousuyritys kuitenkin epäonnistui ja Kuuba rupesi yhä tiukemmin turvautumaan Neuvostoliittoon. Kuuba lupasi Neuvostoliitolle mahdollisuuden perustaa ohjustukikohta Kuubaan, mutta Yhdysvaltalaiset tiedustelulentäjät huomasivat ohjustukikohdan rakentamisen. John F. Kennedy määräsi Kuuban merisaartoon ja lokakuussa 1962 Neuvostoliiton pääministeri Hrustshev lupasi viedä ohjukset Kuubasta pois mikäli Yhdysvallat lupasi olla hyökkäämättä Kuubaan.
Tämä selkkaus Kuuban maaperällä sai nimekseen "Kuuban ohjuskriisi", joka oli yksi kylmänsodan merkittävimpiä tapahtumia maailmassa, koska se kuumensi Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välit niin kuumiksi, että kolmannen maailmansodan syttyminen oli todella lähellä. Tämä viimeistään osoitti, että Kuubasta oli tullut merkittävä poliittinen pelikenttä Yhdysvaltojen maaperälle.
Yhdysvaltain aloitteesta Kuuba erotettiin Amerikan valtioiden järjestöstä OAS:stä vuonna 1962. Kuuban yhä pahemman kauppasaarron vuoksi maassa jouduttiin aloittamaan säännöstely. Samana vuonna aloitettiin elintarvikesäännöstely.
Vuonna 1963 Kuubaan perustettiin yhtynyt sosialistisen vallankumouksen puolue, jonka hallitsijana jatkoi tietysti Fidel Castro. Che Guevara jatkoi muissa maissa kommunististen liikkeiden toimintaa eikä esiintynyt enää paljoa Kuubassa ajankohtaisissa asioissa. Silti hänen ihanteen, ajatuksensa ja ideologiansa elivät Kuubassa ja Guevaralle omistettiin lokakuun kahdeksas päivä, sen jälkeen kun hänet teloitettiin Boliviassa lokakuun 9. päivä vuonna 1967.
1970-luvulta lähtien Neuvostoliitto tuki kaikkia sosialistisia maita joiden joukkoon Kuubakin kuului. Kuuba eli suurimmaksi osaksi Neuvostoliiton tukiaisten ja tuonnin varassa, vaikka Kuuban talous näytti saavan helpotusta vuonna 1975, kun Yhdysvallat kumosi osittain kauppasaartoa. Lisää helpotusta tuli vuonna 1988, kun Kuuba sai hiukan tunnustusta OAS:ltä sen päättäessä lopettaa Kuuban poliittisen ja taloudellisen saarron.
Ongelmia seurasi kun sokerin ja öljyn hinta romahti. Ne olivat olleet Kuuban tärkeimpiä vientituotteita ja niiden arvon alenemisen vuoksi Kuuban talous joutui yhä syvempiin ongelmiin. Myös Neuvostoliiton ongelmat heijastuivat yhä voimakkaammin Kuubaan.
Castro teki parannuksen ihmisoikeuksissa salliessaan kaikkien halukkaiden poistua maasta vapaasti.
6. Kuuba Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen
Neuvostoliiton presidenttinä toimi 80-luvun puolessa välissä Michael Gorbatshov, joka tuolloin oli alkanut harrastamaan uudistuspolitiikkaa ja se vaikutti Neuvostoliiton ulkopolitiikkaan. Vuonna 1989 Neuvostoliiton taloudellisen perustan romahdettua Neuvostoliitto vähensi tukeaan Kuubaan ja maiden välit alkoivat rakoilla. Samana vuonna Castro piti Kuuban vallankumouksen 30-vuotis juhlapuheen, jossa Castro korosti kuubalaisten oikeutta omaan tiehen sosialismissa. Kuuba ei suostunut seuraamaan Neuvostoliiton tietä yhä kapitalistisempaan kaupankäyntiin.
1990-luvulla alkoivat todelliset romahdukset. Neuvostoliitto pystyi toimittamaan Kuubaan huomattavasti vähemmän öljyä kuin se aiemmin oli pystynyt eikä Kuuban tuottama sokeri ollut enää niin tärkeässä asemassa kaupankäynnissä. Kuuban talous romahti. Neuvostoliitto oli ollut ylivoimaisesti tärkein maa kaupankäynnissä Kuuban kanssa ja tämän kaupan kokonaisvaihto oli vuonna 90-91 tippunut 46,8 %, kokonaisvienti oli vähentynyt 51,3 % ja kokonaistuonti 43,6 %.
Kun Neuvostoliitto hajosi lopulta 1991, julisti Castro Kuuban taloudelliseen poikkeustilaan. Koska Neuvostoliitto ei enää ollut, ei ollut kauppasopimustakaan ja Kuuba joutui sopimaan jokaisen neuvostomaan kanssa uudestaan kauppasopimuksen. Vuoden aikana öljyntuonti Kuubaan romahti lähes täysin. Kaiken kaikkiaan Kuuban ulkomaankaupasta katosi 75-80 %. Enemmän kuin puolet maan liikenteestä ja teollisuudesta pysähtyi täysin. Yksipuolisesti Neuvostoliittoon turvautunut Kuuba oli ollut täysin riippuvainen Neuvostoliiton talousavusta. Tämä Oli ollut Castron selkeä taktinen virhe.
Kuuba selviytyi Neuvostoliiton hajoamisesta, vaikka joutui hieman antamaan periksi tiukkaa sosialismiaan. Kyse oli Kuuban hengissä pysymisestä, yhteiskunnan rakenteita muutettiin ei-sosialistiseen suuntaan, jolloin vaihtoehto löytyi kapitalismista. Castro sanoi, ettei kapitalismilla ollut tarkoitus parantaa sosialismia vaan se oli perusedellytys maan henkiinjäämiselle, joka oli täysin totta. Kansaa Castro vakuutteli, että mikäli Kuuba luopuisi sosialismista, tulisi Kuubasta jälleen Yhdysvaltain siirtomaa.
Castro keräsi tänä murroksen aikana lisää ihmetystä. Hän pystyi puhumaan loistavasti Kuuban kansan puolelleen ja estämään kansan kapinat, tai ainakin hyvin sensuroimaan uutiset niistä. Castrolle oli huomattavasti tärkeämpää toteuttaa täydellistä sosialismia kaikista kriiseistä huolimatta, kuin vaurastuttaa kansaa turvautumalla esimerkiksi kapitalismiin, jolla Eurooppa ja Yhdysvallat olivat vaurastuneet. Kansasta hän piti edelleen hyvää huolta. Kuuban koulutus ja lääketaso jatkoivat yhä maailman kärkikastissa.
Kuuba ajoi itseään uusiin ongelmiin jälleen vuonna 1993. Kuuba ampui Yhdysvalloissa toimivan kuubalaisvapaaehtoisjärjestön kaksi pienkonetta alas Havannan lähivesillä. Yhdysvallat tuomitsi teon ja kiristi entisestään Kuuban kauppasaartoa. Kuubaa lähdettiin kehittämään uuteen suuntaan ja uuden talouden pääkohtina oli houkutella ulkomaisia investointeja maahan mm. verohelpotuksilla, ulkomaankaupan uudelleenorientoinnilla, sekä turismin, että bioteknologiaa kehittämällä. Uudistuksen jälkeen vientituotteita olivat sokeri ja sokerituotteet, nikkeli ja koboltti, metallurgia, farmasian ja bioteknologian tuotteet, korkeatasoinen laboratorioteknologia ja sitrushedelmät.
Kuuban bioteknologian kehitys näytti voimansa kun Kuuba nousi maailman johtavaksi bioteknologian tuottajaksi. Kuuba nousi kärkeen muun muassa DNA-syntetisoinnin, hepatiitti B-rokotteen ja syövän hoidossa käytettävän interferonin tuotannossa. Bioteknologiaan pääasialliset tavoitteet olivat kuitenkin oman maan ruoantuotannon parantamisessa.
Kuuban mahdollisuudet ryhtyä kilpailemaan lääketeollisuudella kaatuivat Yhdysvaltain kauppasaartoon; potentiaalinen ostaja, eli eurooppalainen lääketeollisuus ei olisi saanut myydyksi kuubalaisia ainesosia tai komponentteja sisältäviä tuotteitaan Yhdysvaltain markkinoille, jotka kattoivat puolet maailman lääkeainemarkkinoista.
Vuonna 1993 Castro poisti rajoitukset pakolaisten rahalähetyksiltä ja helpotti vierailuja Kuubaan. Myös ulkomaanvaluutan hallussapito tehtiin lailliseksi. Kuubalainen yhteiskunta jakautui kahtia; niihin, joilla oli mahdollisuus hankkia valuuttaa sukulaisilta tai muilla keinoin, ja niihin, joilla dollareita ei ollut. Lisää ryhmiä syntyi, kun Kuuban oli luovuttava työttömyyskorvauksen maksamisesta, mikä aiheutti pakolaisvirtoja pois Kuubasta.
Yhdysvallat lähti kiristämään Kuuba pakotteitaan yhä lisää vuonna 1996. Senaatin hyväksymä Helms-Burton -laki kielsi kolmansia maita myymästä Yhdysvaltoihin tuotteita, jos niiden valmistukseen oli käytetty Kuubasta ostettuja raaka-aineita, esimerkiksi sokeria. EU reagoi tähän ja torjui jyrkästi Yhdysvaltojen uuden ehdotuksen ja EU alkoi kehitellä tälle vastatoimia.
Castron 90-luvun suuntaan kuului myös katolisen kirkon lämmittely. Vuonna 1996 Castro kävi Vatikaanissa tapaamassa paavi Johannes Paavali II:sta. Katolinen kirkko ja Kuuba olivat olleet hiukan huonoissa väleissä, Castro oli vallankumouksen jälkeen kansallistanut Kuuban katolisia kirkkoja ja paavi oli kritisoinut Kuuban kommunistista talouspolitiikkaa.
7. Kuuba tänään
Kuuba on edelleen kasassa ja lähestulkoon samassa tilassa kuin se oli vallankumouksen aikoihin.
Maan kasassa pysymisessä suurin kunnia kuuluu virkavallalle. Poliisit ovat monella tapaa
etuoikeutettuja Kuubassa. Castron järjestelmä pitää hyvää huolta ylläpitäjistään ja tarjoaa
poliiseille kohtuullisen toimeentulon, komean virkapuvun ja parhaiten kunnostautuneille
poliisimiehille moottoripyörät, joista tavalliset kansalaiset tuskin uskaltaisivat edes uneksia.
Poliisin ja järjestysvallan pelko näkyy tavallisten kuubalaisten arkuudessa puhua maansa tilanteesta
ulkomaalaisten kanssa. Castron järjestelmää ei moitita edelleenkään suureen ääneen, sillä
toisinajattelijoita tuomitaan, eikä ihmisten "katoaminen" ole harvinaista Kuubassa. Poliittisten vastustajien lisäksi poliisit ovat aina onnistuneet kitkemään myös rikollisuuden Kuubasta. Rikollisuus on aina ollut erittäin alhaista Kuubassa, vaikka se on viimeisen kahden vuoden aikana aavistuksen noussutkin. Alhainen rikollisuus johtuu osaksi huomattavan kovista rangaistuksista, sekä poliisien määrästä että motivaatiosta niin myös siitä, että Kuubassa on käytössä kuolemanrangaistus, jonka voi saada esimerkiksi sekaantumalla tarpeeksi syvälle huumebisnekseen, jota sitäkin Kuubassa on hyvin vähän.
Kuuban 1990-luvun alun taloudellisen vallankumouksen jälkeen tärkeimmäksi elinkeinoksi on noussut turismi, niin kuin se oli ennen vallankumoustakin, jolloin Kuubassa vieraili valtavat määrät mm. amerikkalaisturisteja Kuuban lukuisissa bordelleissa. Turismin yleistyessä yleistyivät lukuisat bordellit Kuubaan. Mutta Castro kitki ne pois vuonna 1998, vaikka bordellit olivatkin Kuubalaisille hyvä tulonlähde. Ilotyttö tienasi helposti yhdessä yössä huomattavasti enemmän kuin kuubalainen korkeasti koulutettu lääkäri tai virkamies kuukaudessa! Kuuba oli ja on siis valmis tekemään kaikkensa varjellakseen turismin mainetta.
Kuubaan on virrannut rahaa turismin lisäksi myös muilta sektoreilta. Kaivosteollisuus, tietoliikenne, öljynporaus, tekstiiliteollisuus, kalastus, rommi- ja sikariteollisuus ovat uusi suuri bisnes Kuuballe. Kuubassa on maailman nikkelivaroista 35% ja kanadalaiset ovat alkaneet nyt tukemaan nikkelikaivosteollisuutta Kuubassa. Näiden sektoreiden toiminta ei ollut mahdollista Kuubassa Neuvostoliiton aikana vaan Castro antoi vasta 1990-luvun alun uudistuksilla mahdollisuuden tällaiselle liiketoiminnalle kun hän antoi hiukan tiukassa kommunismissansa periksi. Vaikka sokerintuotanto kärsi pahimmasta kuivuudesta 50-vuoteen, nousi Kuuban talous vuonna 1998 ja kehitys on ollut koko ajan ylöspäin. Kaikesta huolimatta Kuuban talous on vielä kaukana länsimaiden tasosta ja tulee vielä olemaankin pitkään.
Kuuban ja Yhdysvaltojen välit ovat pysyneet lähes muuttumattomina tähän päivään asti. Viimevuosina ehkä eniten julkisuutta sai "tapaus Elian", missä 6-vuotias Elian Gonzalez löydettiin ajelehtimassa Floridan aluevesillä vuoden 1999 lopussa. Siitä syntyi riita, jossa kyseessä oli se, että Kuuban mielestä Yhdysvalloilla oli velvollisuus palauttaa Elian takaisin Kuubaan isänsä luo. Tapaus herätti monenlaisia tunnekuohuja, mutta varsinainen päätös oli se, että Elian palautettiin erikoisjoukkojen voimin takaisin Kuubaan isänsä luokse. Tällä Castro sai julkisuutta järjestelmällä valtaisia mielenosoituksia Kuubassa jossa Yhdysvaltoja syytettiin "Imperialistiseksi kidnappaajaksi".
Kuubalaisia pakolaisia suojelee vuonna 1966 säädetty laki, jonka mukaan he saavat anoa pysyvää asuinpaikkaoikeutta vuoden odotusajan jälkeen, muut pakolaisryhmät taas joutuvat odottamaan huomattavasti pidempiä aikoja. Tämä on suututtanut, sekä Castroa, että myös muita Yhdysvaltoihin pyrkiviä pakolaisia, kuten haitilaisia. Yksinkertainen syy tähän löytyy siinä, että Yhdysvallat tekee kaikkensa nöyryyttääkseen Kuubaa ja Castron sosialismia. Kuubasta lähteneitä kohdellaan poliittisina turvapaikanhakijoina, kun taas haitilaisten palautusta puolustellaan sillä, että maa on nykyään demokratia eikä enää diktatuuri. Haitilaiset sanovat kuitenkin, että maan tuoreessa demokratiassa ei ole olemassa minkäänlaisia kansalaisvapauksia, oikeuslaitos ei toimi, eikä myöskään parlamentti. Haiti on yksi maailman köyhimpiä maita: keskimääräisen vuosiansion arvellaan olevan noin 1 800 markkaa. Kuubassa keskiarvotulot ovat noin 25 000 markkaa vuodessa.
Oli miten tahansa, Kuuban vakavin uhka on edelleen Yhdysvallat ja suurin este kehitykselle on Kuuban kauppasaarto. Yksi syy Kuuban kehittymiselle on Castro itse, jonka politiikka on edelleen hyvin tiukkaa ja monen sanoman mukaan vanhanaikaista. Tulevaisuus näyttää kuitenkin hiukan paremmalta kuin aiemmin. Castro on antanut kehittää maansa taloutta ulkomaisin voimin ja myöntynyt hieman länsimaisille talousihanteille. Maan koulutustaso ja terveydenhuolto ovat edelleen kunnossa, josta se keräsi kiitosta mm. maailman talouspankilta vuonna 2001.
8. Kuuba Castron jälkeen
Yhdysvaltojen ja Kuuban suhteiden odotetaan lämpenevän huomattavasti Castron vetäytyessä Kuuban hallinnasta, jonka hän tosin varmaan tekee vasta kuollessaan. Yli 70-vuotiaan Kuuban johtajan terveys on heikentynyt huomattavasti viimevuosina ja loppu lähestyy koko ajan. Silloin päättyy kyllä Kuuban ehdottomasti mielenkiintoisin ja (ei vain positiivisesti) merkityksellisin kausi.
Suhteiden lämpiämisestä on ollut merkkejä. Yhdysvallat harkitsi todella vakavasti Kuuban talouspakotteiden purkamista keväällä 2000. Tosin, suurin syy tähän kuitenkin oli se, että Yhdysvalloilla oli runsaasti ylituotantoa viljassa, jota he olisivat mieluusti myyneet sinne missä sitä tarvittiin, kuin jättää vilja mätänemään varastoihin. Yhdysvaltalaiset maanviljelijät saattavat painostuksellaan saada aikaan tulosta, sillä he ovat näreissään kun eivät voi vientikiellon vuoksi kilpailla viennistä Kuubaan Eurooppalaisen tai Kanadalaisen viljan kanssa.
Kuuba myös lupautui kesällä 2000 neuvottelemaan korvauksista Yhdysvalloille, kun he vuoden 1959 vallankumouksessa ottivat haltuunsa kansainvälistä pääomaa, josta valtaosa kuului Yhdysvalloille. Tämähän aloitti Yhdysvaltojen kauppasaarron. Tämän edistyksen vuoksi Yhdysvallat helpotti hiukan Kuuban tilannetta aloittamalla lääkkeiden ja ruoan myynnin vuoden 2000 lopussa. Yhdysvalloissa ei kuitenkaan saanut antaa minkäänlaista lainaa Kuuballe vaan Kuuban oli maksettava joko käteisesti tai lainattava joltain muulta maalta. Mm. tämän vuoksi Fidel Castro piti lakia lähinnä huonona vitsinä ja silmälumeena. Vielä muutama päivä ennen syyskuun yhdennentoista päivän terrori-iskuja, piti Yhdysvallat Kuubaa yhtä vaarallisena kuin mm. Pakistania ja Afganistania ja katsoi senkin jälkeen vielä ydinaseita hallussa pitävää Kuubaa uhkaavana.
Ulkomaisten silmissä yhtenä suurimmista Kuuban ongelmista pidetään sen ihmisoikeusoikeustilannetta1, joka nähdään puutteellisena. Poliittiset vastustajat joutuvat edelleen kärsimään kovia rangaistuksia eikä minkäänlaista oppositiota sallita, jota ei voida hyväksyä länsimaissa. Näreissään oleva Yhdysvaltojen presidentti George W. Bush sanoi viimeksi toukokuussa 2001 Fidel Castron vastustamisen olevan Yhdysvalloille moraalinen tehtävä. Bush vaatii demokraattisia vaaleja Kuubaan ja poliittisten vankien vapauttamista.
Samaa on vaatinut myös EU. EU on myös vaatinut Yhdysvaltoja lopettamaan Kuubaan saartamisen ja mm. WTO on tutkinut Kuuban ja Yhdysvaltain kiistaa. Elokuussa 2001 EU alkoi todella lämmittämään ihmisoikeuskiistojen vuoksi viilentyneitä välejään Kuubaan. Kuuban hallitus pitää yksipuoluejärjestelmäänsä länsimaita demokraattisempana. Puhuttaessa ihmisoikeuksista Kuuba korostaa maassa tarjottavaa ilmaista terveydenhoitoa ja koulutusta, sekä kommentoi Yhdysvaltojen mm. huonoa ihmisoikeuksia ja rasismia. Kiina on yksi harvoja maita, joka on antanut Kuuballe täyden tuen sen taisteluissa ihmisoikeuksien puolesta.
Fidelin oma seuraajaehdokas on hänen nuorempi veljensä Raul Castro, nykyinen varapresidentti, josta ei kuitenkaan tiedetä paljoakaan. Monien länsimaiden toive olisi, että Castron valta murenisi, ja Kuuba siirtyisi demokraattiseksi valtioksi. Kuubalaiset ovat tunnettuja kärsivällisyydestään, he ovat tottuneet odottamaan -myös joskus saapuvaa muutosta.