|
Know Your Enemy Aloimme tehdä demoja marraskuussa 1999 ja tammikuussa 2000. Silloin meillä oli kuusi demoa, ja tajusimme että neljä niistä oli jo masterointia vaille valmiita. Me emme olleet harjoitelleet niitä, me vain vedimme ne sisään. Silloin tajusimme, kuinka meidän tulee tehdä uusi albumimme. Emme harjoittele, vaikka se olisi vain demo, jos se kuulostaa hyvältä, pistämme sen albumille. Levyllä on kuusi laulua, jotka ovat demoja: Let Robeson Sing, Intravenous Agnostic, Dead Martyrs, His Last Painting, Freedom Of Speech Won't Feed My Children ja Ocean Spray. Edellinen levy oli niin ylituotettu, että nyt oli hyvä lähteä toiseen suuntaan. - Nicky 2001 Olen kuunnellut paljon juuri niitä vinyylilevyjä, joita kuuntelin jo nuorena. The Stoogesia, joka vaikutti Found That Soulin syntyyn, The Beach Boysia, joka vaikutti So Why So Sadiin, The Fallia, joka vaikutti Wattsville Bluesiin, alkuaikojen New Orderia, joka vaikutti Baby Elianiin. - Nicky 2001 Uuden levyn nimeksi kaavailtiin sanaa Solidarity, mutta sitten bändi päätti sen kuulostavan liian rehelliseltä. Niinpä täyspitkä sai nimekseen Know Your Enemy. - Nicky 2001 Meidän kohdallamme olimme itse omia vihollisiamme. Pahin vihollisemme oli se, mitä meistä oli tullut. Tai siis miksi olimme antaneet itsemme tulla. - Nicky 2001 Albumilla on ainakin yhdeksän laulua, joita on soitettu vain kolme kertaa. Siksi monet lauluista ovat rankempia, koska niissä on enemmän vaistoa. - Nicky 2001 Know Your Enemy on toista maata. Se on levy, jolla Manicsit ovat jälleen löytäneet itsensä, löytäneet sappensa. Se on levy, jolla Manicsit tekevät samoin kuin illuusionsa ja samalla kiinnekohtansa menettäneet vihaiset nuoret miehet ovat aina luoneet identiteettinsä: he määrittelevät itsensä sen kautta, mitä he inhoavat, mitä he eivät ole. Silti sen vimmassa ja vihassa on roppakaupalla optimismia. Siinä missä This Is My Truthin avasi The Everlasting, hymni luovuttamiselle, Know Your Enemyn ensimmäinen säe kuuluu "Show me a wonder". - Samuli Knuuti, Rumba 2001 Edellislevyjen jäljissä ei huvittanut tarpoa. Alitajuisesti menimme siihen ansaan jo kun yritimme jatkaa Everything Must Go -albumin menestystä This Is My Truth -levyllä. Tajusimme ettei kolmannen levyn teko samalla kaavalla onnistuisi. Tiedämme menettävämme tällä levyllä paljon niitä faneja, jotka olemme saaneet megahiteillämme mutta emme halunneet toistaa itseämme. - James 2001 Found That Soul Huolimatta vähäisestä radiosoitosta verrattuna samaan aikaan julkaistuun "So Why So Sad" -singleen, pitäisi tämän olla tuttu useimmille faneille. Se on tyypillistä rockaavaa Manicsia, jossa rock'n'roll piano puskee raitaa eteenpäin, hymninen kertosäe ja raapaiseva kitarasoolo. Vaikuttava avausraita. - Simon P. Ward, Dotmusic.com 2001 Ocean Spray Aavemainen Ocean Spray, jonka mies teki yhdessä Wiren kanssa, on noiden päivien jälkeen ensimmäinen kerta, kun James on tosissaan kirjoittanut lyriikoita. Kappaleen inspiraationa toimi Bradfieldin äidin kuolema syöpään syksyllä 1999. - Dorian Lunskey, Q-magazine 2001 James Dean Bradfieldin debyytti sanoittajana hienossa keskinopeassa akustisessa ballaadissa. Kertosäkeen jälkeen kappale muuttuu raskaammaksi, mukaan tulee säröt ja japaninkielisiä sampleja. Loppu esittelee hyvin toisen tuottajan, David Holmesin vaikutusta. Kappale sisältää Sean Mooren hienon trumpettisoolon. - Simon P. Ward, Dotmusic.com 2001 Aavemainen Ocean Spray, jonka mies teki yhdessä Wiren kanssa, on noiden päivien jälkeen ensimmäinen kerta, kun James on tosissaan kirjoittanut lyriikoita. Kappaleen inspiraationa toimi Bradfieldin äidin kuolema syöpään syksyllä 1999. - Dorian Lunskey, Q-magazine 2001 Tällä kertaa minusta tuntui ensimmäistä kertaa elämässäni siltä, että voisin ehkä kyetä tekemään sanoituksen, joka ei välttämättä kuulosta täysin uunolta, --- Toiset ihmiset muistelevat tietyssä paikassa tai kasvattavat puun rakkaidensa muistolle. Minä päätin tehdä laulun. Kerron siinä siitä, miltä tuntuu katsella jonkun tekevän kuolemaa. Sairaalassa olevia ihmisiä kehotetaan juomaan karpalomehua, koska sillä on puhdistava ja tulehduksia ehkäisevä vaikutus. Niinpä äitini pyysi minua usein hakemaan Ocean Spray -merkkistä karpalomehua. Ihmisten sielussa on sisäänrakennettuna sellainen tietty loppumaton usko, joka saattaa saada hänet luottamaan siihen, että esimerkiksi karpalomehu voi pelastaa hänen henkensä. Vaikka elo ja olo osoittautuisikin aivan raastavaksi kauhuksi, kukaan ei halua kuolla. - James 2001 Oli hassua, sillä olen tuntenut Nickyn ja Richeyn lapsista saakka, kasvoimme samoilla kulmilla, luimme samoja kirjoja, kuuntelimme samaa musiikkia ja niin edelleen, mutta kun vertasin sanoituksiani heidän teksteihinsä, ero oli suunnaton. Niinpä päätin olla sanoittamatta. Ocean Sprayn kirjoitin vahingossa, se oli paperilla ennen kuin tajusin mitä olin tekemässä. Jos olisin miettinyt aihetta, laulu olisi jäänyt tekemättä, koska rimakauhu olisi ollut valtava. Sanoitus toimii, koska kerrankin en yrittänyt olla liian älyllinen, sehän on hyvin yksinkertainen ja henkilökohtainen teksti. - James 2001 Intravenous Agnostic Ensimmäisten tekstien joukossa valmistui Intravenous Agnostic, joka luonnehtii koko albumin suuntaa mainiosti. Se kertoo siitä, kuinka imen sisääni mahdollisimman suuren annoksen todellisuutta. Toisin kuin useimmilla rocktähdillä, minun elämäni perustuu todellisuuteen. Olen hyvin kiinnostunut useista asioista, ehkä liikaakiin. - Nicky 2001 Intravenous Agnostic Toinen korkeaoktaavinen raita, joka muistuttaa yhtyeen vanhoja singlejä. Tämäkin sisältää säröistä, nukkaista kitarasoundia. Huomioitava on abstraktit sanoitukset - "Secular mosaic distracted at birth" mielummin kuin sen ennakoitava, mutta silti jännittävä musiikki. - Simon P. Ward, Dotmusic.com 2001 Mm. ‘Intravenous Agnostic’ on demo ja päätyi levylle. Tämä levy soitettiin eikä vain tuotettu - Sean 2001 Intravenous Agnostic käsittelee tosiasiaa, että tuskin puolet äänioikeutetuista käy äänestämässä demokratioissa. - James 2001 So Why So Sad Esimerkiksi So Why So Sadista ei ollut tietoa, mullainen kappale siitä tulee. Nyt kaikki sanovat, että se kuulostaa The Beach Boysilta. Niin vain tapahtui. Monella muulla raidalla tapahtui aivan samoin. Se ei ollut etukäteen harkittua. - James 2001 Kappale, joka on vähiten perinteistä Manicsia. Suuri askel eteenpäin. Kappaleessa Phil Spector -tyylinen tuotanto, hienoa harmoniaa taustalauluissa ja erikoinen soolo. Heidän suurin harppauksensa sitten "A Design For Lifen". - Simon P. Ward, Dotmusic.com 2001 Jos vaikka Mercury Rev olisi julkaissut So Why So Sadin singlenä, NME olisi julistanut heidät popneroiksi, mutta meille moisen kappaleen levyttäminen on jostakin syystä kiellettyä. - James 2001 -- ‘So Why So Sad’ (video) oli kallis ja ‘Found That Soul’ (video) halpa. Ja me pidimme siitä halvasta, mutta emme kalliista. - Sean 2001 Let Robeson Sing Kirjoitettu kertoen afrikkalais-amerikkalaisesta laulaja/näyttelijästä Paul Robesonista, joka oli myös ensimmäinen aito musta amerikkalainen jalkapallopelaaja ja kiihkeä antifasisti. Tämä tyylikäs akustinen balladi kuulostaa kuin se tulisi toiselta aikakaudelta, joko on yhä vain parempi asia. Sisältää jylisevällä äänellä kerrotun pätkän jossa luvataan "rauhan junaa". - Simon P. Ward, Dotmusic.com 2001 The Year Of Purification Toinen korkeatempoinen kappale, jossa on hellittämätön bridge "Run away, run away as fast as you can". Paljon hiotumpi kuin piikkäät "Found That Soul" ja "Intravenous agnostic". Kertosäkeessä täydellisiä sävelmiä. - Simon P. Ward, Dotmusic.com 2001 Wattsville Blues Vuorostaan Nicky Wiren debyytti laulajana, jonka hän tekee sopivasti ihmisiä vihaavassa kappaleessa. Se on rupisesti tuotettu kappale, jossa on särisevät kitarat ja konerummut, vaikka kertosäe onkin eläväisempi ja puhtaampi. Loppuu Wiren väitökseen "Don't want no friends" ja selittäen "Every single organism" ennenkuin kuiskaa "dead". Huolimatta tästä äkkinäisestä ja hieman hyytävästä lopusta, toistavat sanoitukset ja ruikutukselta kuulostava musiikki tekee siitä melko vähän innostavan kappaleen loppujen lopuksi. - Simon P. Ward, Dotmusic.com 2001 Miss Europa Disco Dancer Se kertoo televisioasemien ahneudesta. Kaikki nämä Big Brotherit ja muut todellisuusohjelmathan perustuvat siihen, että tv-johtajat haluavat säästää rahaa, ja siksi he ovat ottaneet tavalliset ihmiset esiintymään televisioon. Minä haluaisin katsoa hyvää tv-draamaa, sellaista kuin Fitz ratkaisee, mutta tv-asemat eivät enää halua tehdä sellaista. He haluavat kuvata, kuinka tavalliset ihmiset ryyppäävät, vetävät huumeita, naivat ja tappelevat. He pitävät yleisöä roskaväkenä ja ohjelmiensa esiintyjiä roskaväkenä. Siksi kappaleen lopussa lauletaan brain dead motherfuckers. - James 2001 Lauluhan kertoo tirkistelytelevisiosta, jota me inhoamme. On hämmästyttävää, että tv-kanavat tekivät päätöksen antaa kansan viihdyttää kansaa. Siinä sivussa he heittivät syrjään kaikki näyttelijät, kaikki käsikirjoittajat, kaikki lahjakkuudet. Usein tällaiset ohjelmat ovat hienoa televisiota, mutta hirvittävää saastaa - nuo asiathan kulkevat käsi kädessä. Nickyn sanoitus oli niin hysteerinen, että halusin myös musiikin olevan hysteeristä. Halusimme kappaleen kuulostavan oikealta discolta, ei miltään 90-luvun camp-meiningiltä, siksi soundit ovat aika likaisia. - James 2001 Manicsit tekevät discoa, funk-bassotus ja kitarat sulautuu orkestraaliseen äänimaastoon. Sanoitukset hyökkäävät Ibiza-kulttuuria vastaan, Nickyn toistaessa "Braindead Motherfuckers" kerran toisensa perään lopussa. - Simon P. Ward, Dotmusic.com 2001 Dead Martyrs Tämä kappale alkaa bassokuviolla ja rumpukuviolla joka on lainattu suoraan Joy Divisionin laulukirjasta ennenkuin kappale kääntyy tyypilliseen suuren Manics kertosäkeeseen. Oudot elektorniset äänet kuuluvat läpi kappaleen. - Simon P. Ward, Dotmusic.com 2001 His Last Painting Keskinopea kappale, joka kertoo identiteetin menettämisestä - "It's not my life anymore". Sisältää lyhyen särisevän soolon, joka on suorassa kontrastissa kappaleen lopun varovaisesti kerrostettuun soundiin, joka hienotunteisesti toistaa yhtyettä. Instrumentit feidaa hienosti lopussa. - Simon P. Ward, Dotmusic.com 2001 My Guernica Vähiten paljastavimmassa kappaleessa on valtaisa, säröinen tuotettu meteli ja sanoitus sisältää tyypillisiä Manics viittauksia - tässä T.S. Eliotin luomaan hahmoon Alfred J. Prufrockiin. Outoa, mutta loppu kuulostaa kuin 60-luvun autotalliyhtyeen kappaleen alku. - Simon P. Ward, Dotmusic.com 2001 The Convalescent Mies esittelee The Convalescent, ja kuvaa tekstiä toistaiseksi omaelämäkerrallisimmaksi tuotoksekseen. Siinä kerrotaan lapsuuden tavasta, josta Nicky ei ole vieläkään päässyt, tai edes halunnut, eroon. Hän rakentaa edelleen seinilleen kollaaseja sankareidensa, kuten Pablo Picasson, Klaus Kinskin ja golffari Payne Stewartin, valokuvista. - Dorian Lunskey, Q-magazine 2001 Varmaankin kirjoitettu vastineeksi tabloiditoimittajille, jotka morkkasivat Nickyn oletettua yksitoikkoista elämää yhtyeen ulkopuolella. Sitä on korostettu riveillä "Kleenex kitchen towels and Teletext TV/ My favourite inventions of the 20th century". Niminä kappaleessa on mainittuna amerikkalainen golfari Payne Stewart ja Brian Warner (Marilyn Manson) jolla mainitaan olevan "a tasty ass". Kiusallinen ja ylipitkä kappale, joka olisi paremmin sopinut b-puoleksi. - Simon P. Ward, Dotmusic.com 2001 The Convalescent, samoin kuin edellislevyn My Little Empire, leikittelevät edelleen ajatukselkotelosta, jonka sisään voi halutessaan sulkeutua, mutta jonka suojasta voi silti jatkaa ulkomaailmaan tapahtumien pakkomielteistä seuraamista. - Nicky 2001 Nicky on Marilynin perseen fani. - James 2001 Royal Correspondent Toinen sanoituksellisesti kankea kappale - "Dream of the Daily Mail/It is the holy grail", hyökäten vastaan "neljänsiä säätyjen jäseniä" vastaan, jotka kannattavat monarkiaa. Toistavan ja tylsän kitaran lisäksi suru kuultaa läpi kappaleen. - Simon P. Ward, Dotmusic.com 2001 Epicentre Huolimatta yhtäläisyydestä "Ocean Spray" kappaleen kanssa, tämä kappale oikeastaan paljastuu paljon äänekkäämmäksi, ajautuen viettelevään pianoon. Elinvoimainen kappale kahden edellisen kappaleen jälkeen. Kuten "My Guernica", sen luonne muuttuu täysin lopussa, jolloin se muistuttaa hämmästyttävän paljon "Everything Must Go":ta. - Simon P. Ward, Dotmusic.com 2001 Baby Elian Baby Elian kertoo amerikkalaisen tiedonvälityksen yksioikoisuudesta. - James 2001 Kirjoitettu kuubalaisesta pojasta, Elian Gonzalesista, josta tuli viimeaikaisen adopitoriidan keskipiste. Kappale antaa myös yhtyeelle oivan mahdollisuuden julistaa tukeansa Kuuban lähetystölle. Toisin kuin "Royal Correspondent", sisältää tämä kappale voimakkaimpia kuvauksia albumista - "Read my token lips" ja "We follow a shining path/That you will never destroy" ovat vaikuttavia riviä. - Simon P. Ward, Dotmusic.com 2001 Freedom Of Speech Won¹t feed My Children Minusta Freedom Of Speech Won¹t feed My Children on loistava kappale juuri siksi, koska kenelläkään muulla kuin meillä ei ole sisua paljastaa Beastie Boysia tekopyhiksi huijareiksi. - Nicky 2001 Freedom Of Speech Won't Feed My Children taas kuvaa tilannetta Venäjällä, jossa terveydenhuolto on mennyt viemäriin samalla kun joillakin on tilaisuus ostaa merkkivaatekopioita ja syödä MacDonaldsilla. - James 2001 Toinen isku kapitalistista länttä vastaan - "Bomb the Chinese embassy" ja "Laugh at the hammer and sickle" - mutta musiikillisesti ei mitään kotia kerrottavaa. Melko jyrkkä lopetus albumille vaikkei oikeastaan olekaan varsinainen lopetus... - Simon P. Ward, Dotmusic.com 2001 Pidän siitä, että Freedom Of Speech Won´t Feed My Children herättää keskustelua. Me olemme varmasti ainoa yhtye, joka uskaltaa ehdottaa, ettei sananvapaus ole maailman tärkein asia. Meistä on kuvottavaa, että Beastie Boysin kaltaiset jeesustelijat meuhkaavat Tiibetin asioista ja pussaavat Dalai Laman persettä mutta kieltäytyvät näkemästä Yhdysvaltojen kauppapolitiikassa ja aselaeissa mitään vikaa. Yhdysvaltojen kauppasaarto Kuubaa kohtaan on vähintään yhtä tuomittavaa kuin Kiinan toimet Tiibetiä vastaan. - James 2001 We Are All Bourgeois Now Piiloraita, joka alkaa soimaan viisi ja puoli minuuttia "Freedom of Speechin jälkeen". Tämä on cover-versio 80-luvun popyhtyeeltä McCarthy, ja kappale näyttää olevan lopullinen julistus yhtyeen vallankumouksellisten juurien takaisinvaltaukselle. Kirjoitettu Thatcherismin alaisuudessa, ja se kuulostaa vanhentuneelta, sanoituksissa kerrotaan uusien työläisten petoksesta ja heidän sosisalistisen manifestin hylkäyksestä. Melkein inisevältä kuulostava kappale verrattaessa edellä olleeseen rosoiseen soundiin. - Simon P. Ward, Dotmusic.com 2001 |