|
The Holy Bible Mahtavia muistoja. Kaikki se pimeä huumori noiden aikojen ympärillä saa sen näyttämään onnellisemmalta jälkikäteen kuin se ehkä oikeastaan oli. Välittämättä sanoista, muistan Richeyn olleen söpö tuohon aikaan. Hän ei näyttänyt siltä pimeyden voimien kappaamalta, mitä ehkä sanat antavat ymmärtää. Se oli onnellinen perioidi, kun nauhoitimme tätä albumia, vaikka se oli tehty ankeassa ympäristössä. Luulen, että olimme kaikki menossa samaan suuntaan. Rakastan kaikkea albumilla paitsi Revolia. Muistan ajatelleeni, että jos tämä on viimeinen albumimme, on vitun hienoa lopettaa siihen. Tunsimme, että se oli viimeinen vastaiskumme. - James 2000 Richey tutki sitä, miten vasemmistolainen ajattelumalli muuttuu aina vaan vaarallisemmaksi, kun aikamme muutokset saavat meidät tuhoamaan oman moraalikoodimme sisältä käsin". - Nicky Se ei ole juhlalevy. Vaikka se ei ole Abba Gold, siinä on muutama perusluonteinen totuus. - James 1994 Nautin siitä, miten se on yleisön kanssa vastakkain, mutta se on myös meidän kanssa vastakkain. Soitan sitä lavalla ja voin tuntea Damienin kulman takana. Se on kuin käsittelisi kirousta, tuntuu kuin haavat valloittaisivat koko kehon. - James 1996 Halusimme vain tehdä kokonaisuuden, joka on vastakohta kaikelle. Siitä tuli loppujen lopuksi liian synkkä. Sellainen albumi, jota ei tule soitettua kovin useasti, mutta sen tulee löytyä levykokoelmasta. - Nicky 1996 Se on goottinen pienellä g:llä. Se ei ole Cranes, mutta aika sairaalloinen albumi. Olemme paljolti hylännet menneisyytemme tällä albumilla. Siinä on vähän aikaista Joy Divisionia ja hiukan PIL-tyyppistä bassoa. - Nicky 1994 Juuri ennen katoamistaan Richey antoi minulle pinkan sanoituksia, joihin olisi varmasti ollut vaikeata säveltää minkäänlaista musiikkia. Ne olivat niin synkkiä ja niissä oli niin vähän tarttumapintaa mihinkään mitä olen ikinä kokenut. Richeyn ongelma oli myös hänen suunnaton älykkyytensä: sen vuoksi hän tiivisti kaikkea, ahtoi niin pieneen tilaan eri asioita, ettei lopullinen teksti enää auennut kenellekään. Jos Richey olisi pysynyt kuvioissa pitempään, musiikin tekeminen hänen kanssaan olisi ollut hyvin vaikeata. Ehkä se oli yksi syistä hänen lähtöönsä; hän tiesi, että Holy Bible oli meille muille yhden linjan päätepysäkki, hänelle vain puolimatkankrouvi. - James Yes Kertoo tavasta jolla yhteiskunta esittää prostitoidut alinpana elämän muotona. Minusta me olemme prostituoineet itsemme kolmen-neljän viime vuoden aikana ja me ajattelemme, että se on sama joka elämän askeleella. Marlene Dietrich sanoi, että hän oli kuvattavana kuolemaan asti. Intiaanit uskoivat, että joka kerta kun heitä kuvataan, pieni osa heidän sielustaan häviää. Me tulimme pisteeseen, jossa tunsimme tälla tavoin. En halua tulla esiin Eddie Vernerinä tai minään sellaisena, koska olemme aina pyrkineet kuvissamme esteettisyyteen. Tulet pisteeseen jossa ajattelet, "Miksi me teemme tätä?". Sen täytyy tulla kypsyessä. Kappaleessa on rivi "Tie his hair in bunches, fuck him, call him Rita if you want." Kun ole yhtyeessä jossa voit tehdä virtuaalisesti mitä tahdot, vaikka jotain sairasta, elämän alempaa muotoa. Me emme ole siihen täydellisesti ajautuneet, mutta olet kulutustuote kun olet yhtyeessä. Voisi luulla, että Yes kertoo prostituutiosta, mutta se kertoo oikeastaan siitä, miten me olemme nähneet prostituution itsessämme kolmen vuoden aikana. "There's no part of my body that has not been in use" - se alkoi siitä kun minä ja Richey poseerasimme NME:n kansissa, jatkui bändäreiden kanssa makaamiseen ja viiltelyyn. Siinä on ehkä vähän intiaanien uskoa: sielusi viedään kun sitä valokuvataan jatkuvasti. Meistä tuntuu joskus siltä, että homma on edennyt liian pitkälle. - Nicky 1994 Yes on lauluistamme vaikein laulaa. Se ei pistä palaa kurkkuun, vaan minusta yksinkertaisesti tuntuu vaikealta laulaa se kunnolla. Siinä tulee vähän turhautunut kabaree-olo. - James 1994 Ifwhiteamericatoldthetruthforonedayitsworldwouldfallapart Se ei ole täydellinen anti-amerikkalainen laulu. Se vertaa brittiläistä imperialismia amerikkaliseen konsurmealismiin. Se yrittää selittää hämmennystä. Luulen, että monet ihmiset ajattelevat miten maailman tyhjin kulttuuri voi hallita maailmaa niin totalisesti. Minulla on vähän ristiriitainen asenne Amerikkaa kohtaan. En voi kertoa pitäisikö minun käsittää se vai ainoastaan olla hämmentynyt siitä. Kun menimme New Yorkiin, olin katsonut "Cagney and Laceyn" niin paljon, että tunsin New Yorkin jo ennenkuin olimme päässeet sinne. Viimeiset rivit laulussa, "Fuck the Bradey Bill / If God made man they say / Sam Colt made him equal" kertoavat aselaeista joita Clinton on yrittänyt asettaa. Lisäksi äänioikeus mustiin yhteisöihin, joilla ei ole sitä oikeutta. Valkoisilla on keskiamerikassa oikeus äänestää, vaikka he aiheuttavat enemmän rikollisuutta. Of Walking Abortion Laulussa on rivi, "Horthy's corpse screened to a million". Horthy oli Unkarin fasistinen sotilasdiktatuuri ennen toista maailmansotaa ja kappale kertoo kuinka fasisti johtaja ei voi saavuttaa mitään muuta kuin vain näyttää kaikkien ihmiskunnan kauhuudet. Aina on olemassa mahdollisuus, että fasismi nousee uudelleen, koska ihmisissä on pieni tahto tulla ohjatuksi ja hallituksi. She Is Suffering Kappale, josta pidän toiseksi vähiten The Holy Biblellä. Juttu, että käytimme sanoja "she" ja "beauty" metafoorana ei koskaan sopinut minulle kovin hyvin. Luulen, että olimme hieman ulkona syvyytemme kanssa. Minusta se ei ole Richeyn parhaimpia lyriikoita. Minä halusin "Ifwhiteamerica.." julkaistavan singlenä. - James 2000 Se on melko yksinkertainen laulu, sekä sanoituksellisesti että musiikillisesti. Se on kuin buddhalainen ajatus missä voit saavuttaa ikuisen rauhan pidättämällä jokaisen kehosi mielihalun. Luulen, että viimeinen rivi "Nature's lukewarm pleasure" on Richeyn näkemys seksistä. En pysty oikein selittämään sitä, mutta siltä se vain näyttää. Archives of Pain Tästä laulusta minä ja Richey olimme eniten huolissamme, ja jota teimme eniten. Se on kirjoitettu reaktioksi massamurhaajien ihannoimiselle. "Uhrilampaat" -elokuvassa Hannibal Lecter on tehty sankariksi elokuvan viimeisessä kohtauksessa. Se on kuin eräästä Therapy? -yhtyeen sanoista "Now I know how Jeffrey Dahmer feels". Minä en vitun vertaa tahtoisi tietää miltä Dahmerista tuntuu, ja minusta on aika järkyttävää yrittää laittaa itseni samaan asemaan. Jokainen saa itsetuhoisen kiihotuksen tappaa, mutta minä en todellakaan pidä sen ihannoimisesta. Marcel Foucaultin kirjassa on kappale nimeltä "Arhives of Pain". Richey ja minä luimme kirjan yliopistossa, ja sillä oli melkoinen vaikutus meihin. Se kertoo rangaistuksesta kohdata rikos. Mutta laulu ei ole oikeamielinen lausumus, se on vain laulu niitä ihmisiä vastaan, joita tappaminen kiehtoo. Monetkaan ihmiset eivät halua nähdä raiskaajien pääsevän helpolla. Yhdellä rivillä sanotaan "Kill Yeltsin, who's saying". Yeltsin on symboli vihasta meitä kohtaan. Persoona, joka on täydellinen alkoholisti.. se on henkilökohtainen, pahainen Manics-juttu. Revol Kaikki rivit kuten "Breshnev married into group sex" ovat vain rinnastuksia. Siinä yritetään sanoa, että ihmussuhteet politiikassa ja ystävyyssuhteet yleensä ovat epäonnistuneet. Se on pitkälti Richeyn sanoitus ja vähän minun ideaani. Hän yrittää sanoa, että kaikki nämä vallankumoukselliset johtajat ovat kokeneet epäonnistuneita ihmissuhteita - paljolti sen vuoksi Richeyn omat ihmissuhteet ovat epäonnistuneet. Se ei ole laulu vallankumousesta, eikä todellakaan S.M.A.S.H.:istä, eikä sillä ole mitään tekemistä Family Catin kanssa. - Nicky 1994 Minusta se kuulosta hirveältä. Meillä on tästä myös Amerikan versio, joka kuulostaa vitun hienolta minusta. Kaveri nimeltä Tom Hidalgi miksasi sen ja se on hieno. Kun teemme Greatest Hits -kokoelman, pistämme ihan varmasti Amerikan version sille. Se on paljon tiukempi, sulavampi ja voimakkaampi. - James 2000 4st 7lb Jokainen sana on Richeyn. Se on hyvin omaelämänkerrallinen. Luulen, että kun hän meni sairaalaan, hän oli laihtunut neljään kymmeneen kiloon, joka 170-senttiseltä on hyvin vähän. Mediassa on ollut paljon keskustelua anoreksiasta myöhemmin, ja luulen että monilla ihmisillä se on viimeinen pyrkimys hallita itsensä. Mikään ei pysty muuttamaan suuntaa, sinun pitää pystä hallitsemaan tekosi. Tietysti se on myös hidasta kuolemaa. Kaikki itsesyytös ja itsensä hallitsemiset ovat melko romanttisia tietyllä naivilla tavalla, mutta yleensä todellisuus anoreksiassa on huomattavasti pahempi kuin idea. 4st 7lbs (jossa kitaristi/tekstintekijä Richey James tutkiskeli anoreksian psykologiaa ja johon hän loi varsin kiehtovia mutta makaabereja kielikuvia: "Lift up my skirt, my sex is gone/ Naked and lovely and 5 stone 2/ May I bud and never flower/ Days since I last pissed.../ I want to walk in the snow and not leave a footprint"). - Samuli Knuuti, Rumba 1998 Mausoleum / The Intense Humming Of Evil Nämä kaksi voitaisiin yhdistää keskenään, koska molemmat ovat saaneet alkusysäyksensä samalla tavalla. Viime vuonna vierailimme Dacheaussa, Belsenissä ja Hiroshiman Rauhan museossa, ja näillä kaikilla oli melkoinen vaikutus meihin ja koko albumiin. Dacheau on kuin paholainen, hiljainen paikka. Siellä ei ole nurmikkoa, etkä voi nähdä siellä matoakaan, linnuista puhumattakaan. Kaiken minkä voit kuulla on kaiken ei-minkään humina. Belsenin museossa roikkuu alkuperäinen kyltti, jossa on teksti "Tervetuloa Belsenin virkistysleirille". Se on sama kuin Rauhan museossa Hiroshimassa. Nuorena saatoit ajatella amerikkalaisten pudottaneen pommit, koska heidän täytyi lopettaa sota, ja monet amerikkalaiset olisvat kuollet samalla. Mutta mennessäsi sinne ja nähdessäsi kuvat täydellisesti tuhotusta kaupungista, ja mustasta sateesta ja kaikki ihmiset, jotka kuolivat muista syistä --- Jos joku menee niihin paikkoihin, eikä tunne ääretöntä menetystä, ei tunne sielua. Rivi "Churchill no different / Wished the workers bled to a machine" kertoo Britanniasta kuinka se ajatteli, että sillä oli korkeampi vaikutus. Mutta heti kun sota oli ohitse, oli asenne "Palataan takaisin normaaliin arkeen ja hyödynnetään niin monta ihmistä kuin vain voidaan". Pidetään työläiset onnellisina, sidotaan heidät koneidensa luokse ja lähetetään heidät takaisin sotaan kuolemaan kun vain tarve vaatii. Faster Tekstistä valtaosa on Richeyn, ja itse olin melko hämilläni tästä tekstistä. Kun hän kirjoitti sen, hän kertoi minulle sen olevan itsesyytöksestä. Kappale alkaa rivillä "I am an architect / They call me a butcher", ja tietystikin hän oli viiltänyt käsivarteensa jälleen kaiken tämän. Luulen, että se on koko levyn hämmentävin laulu. Minä lisäsin siihen vähän pahoinvoinnista 1900-luvun kulttuuria kohtaan, kun kaikki on kiihtynyt sellaisella vauhdilla, että kukaan ei tiedä onko sillä enää mitään merkitystä. Se on ehkä ensimmäinen kerta kun olemme kirjoittaneet laulun, jota emme itsekään täysin ymmärrä. Richeylle annettiin paljon krediittiä tällä albumilla, mutta Nickillä oli näkymätön kätensä pelissä myös. Hän antoi Richeylle pelkät otsikot ja Richey kirjoitti niiden alle. Luulen, että se oli aika improvisoivaa. Luulen, että se oli ensimmäinen kerta kuin kirjoitin kappaleen uudelleen ja uudelleen noin kaksikymmentä kertaa. En vain kyennyt saamaan siitä otetta. Olin palannut kotiin vanhempieni luokse ja olin vielä siellä silloin, kun nauhoitimme tämän. Minä kuuntelin vanhoja levyjäni, jotka pelastivat minut ja sain kirjoitettua musiikin. - James 2000 Minulla oli enemmän sormeni pelissä Fasterin lyriikoiden kanssa. Se ei ole postmodernistinen painajainen, se on tirkistelevä näkemys siitä, miten sensaatiot ovat tuhonneet sukupolvemme. Selviäisimme asioista, mutta piilotamme ne mieluummin, joten käytännössä millään raakuudella ei ole enää niin paljon vaikutusta. - Nicky 1994 This Is Yesterday Tämä on yksinkertaisin laulu albumilla, sekä musiikillisesti että lyyrisesti. Se on ihmisistä, jotka aina katsovat taaksepäin nuoruutensa muistellen loistokasta aikaansa. Sillä ei ole väliä, miten pitkällä elämässä olet, aina katsot taaksepäin lapsuuteen ja katsot sitä kaunista aikaa kun... niinkuin laulu sanoo "Someone, somewhere soon will take care of you". Die In The Summertime Jälleen, kaikki on Richeyn tekstiä, ja siinä on paljon koskettavia kuvia. "Scratch my leg with a rusty nail / Sadly it heals ... / A tiny animal curled into a quarter circle". Se on yksi ensimmäisistä albumille kirjoitetuista lauluista, ja tunsin sen heti hyvin koskettavaksi lauluksi, kun Richey esitteli sen minulle. Nyt, tietysti, vielä enemmän luulen tämän ja "4st 7lb":n kertovan paljon Richeyn mielentilasta, josta en paljo käsitä tällä hetkellä. Vaikka olet hyvin läheinen jollekin, yrität vain kieltää tällaiset asiat. Die In The Summertime sisältää erään pelottavimmista lauseista: "A tiny animal curled into a quarter circle" Se todella kauhistuttaa minua. Sellaisia asioita on vaikea selittää kun Richey ei ole paikalla. - Nicky 1994 P.C.P. Tämä on enemmän kuin mikään muu oikeudesta sananvapauteen ja median vapaudesta. Kerran kun oikeus saa maassa vallan, kaikki menee päin vittua. Se on pelottavinta vasemmistolaisuudessa - sanojen hävitys. Se on niin Orwellmainen - sanojen tuhoaminen, tietokirjojen muokkaaminen ja sanojen merkitysten vaihtaminen. Selvästikin, vasemmistolaisuus on ideana hyvä. Se on sosialistinen ja niin kommunistinen, mutta niitä on käytetty väärin. Monet vasemmistolaisista seuraajista ovat idealtaan liberaliastisia, mutta lopulta niin vastaan. |