|
Manic Street Preachers: The Holy Bible (Epic) Manic Street Preachers kaivaa verta nenästään ristimällä uuden levynsä Pyhäksi Raamatuksi. Mutta eipä tuo ole yllätys. Kaivaahan se muutenkin verta itsestään. Yhtyehän on herättänyt huomiota niin korskeilla lausunnoillaan (me myymme paremmin kuin Guns & Roses) kuin elämänasenteellakin, johon kuuluu vahvan meikkauksen lisäksi itsensä viiltely ja yhteiskunnan halveksunta. The Holy Bible seuraa Preachersin kahden edellisen levyn rakentamaa tietä, mutta onneksi viime kiekon siistit sovitusratkaisut on heitetty roskikseen. Kitarat möyryävät sähköisesti ja musiikki vakuuttaa. Vokalisti James Dean Bradfield on löytänyt aivan oman laulusoundinsa, josta bändin tunnistaa vaivattomasti. Myös yhtyeen teksteissä on selkeä linja. Tuska puskee konkreettisesti esille joka käänteessä. Manic Street Preachersin sävellykset eivät ole kaikkein simppeleimpiä, mutta kun laulujen jujuihin pääsee useamman kuuntelukerran jälkeen sisälle, ne alkavat viehättää. Bändi seisoo vakaasti brittirockin kärjen. Eihän se myy yhtä isoja levykasoja kuin gunnarit, mutta sen kierossa musiikissa on paljon hyvää. Juho Juntunen |