|
Manic Street Preachersilta ilmestyi jo kolmas myyntivideo neljän vuoden sisään syyskyyn 24. päivä. Tämänkertaisen videon teemana oli orkesterin vierailu Kuubassa ja esiintyminen Havanassa Karl Marx -teatterissa 17.2.2001. "Manicsit" olivat ensimmäinen länsimainen rockia soittava nimi Kuubassa (vain muutama meksikolainen rock-bändi oli käynyt Kuubassa keikkailemassa ennen Manicsia). Keikka oli mainos kuukautta myöhemmin ilmestyneelle Know Your Enemy -albumille, joka sisälsi useita viitteitä Kuubaan ja Fidel Castroon. Lisäksi keikka päätti orkesterin yli vuoden mittaisen lomailun keikkailusta. Tunnin mittainen keikka ja kaksi dokumenttia kertoi pitkälti missä videon pääpaino oli; tarjota faneille paketti koko Kuuban matkasta, satumaisine tapaamisineen mm. Fidel Castron ja Felix Sovanin kanssa, sekä edellisten videoiden tapaan tarjota live -versioita uusista kappaleista. Siinä missä vuonna 1997 ilmestynyt Everything Live oli faneille video peruskeikasta, jossa Everything Must Go -levyn kappaleet olivat pääpainona, tarjosi Leaving The 20th Century varmasti unohtumattoman, 57 000 ihmisen edessä soitetun keikan vuosituhannen vaihtumisen tunteina. Settilista oli syvempi katsaus bändin historiaan vaikkaikin This Is My Truth Tell Me Yours -levyn biisit näyttelivät keskeistä roolia. Tottakai, se on ollut ja tulee aina olemaan orkesterin uran kaupallisesti menestynein levy. "Mielummin hajoamme kuin palaamme takaisin hittisoundiimme!", julisti orkesteri uuden levyn tullessa ulos. Sanottiin, että Know Your Enemy vie heidät takaisin musiikillisille alkulähteilleen ja sivuun hittien perässä hyppivien massojen edestä. Kuubassa tuntemattoman yleisön edessä esiintyi yleisölle tuntematon bändi. Sen kulttuurin keskellä, jota jäsenet selvästi ihannoivat ja kunnioittivat, maailman amerikkalaistumisen viimeisellä tantereella, jossa valtaosa ihmisistä ei ollut ikinä kullut rockia elävänä. Yleisö piti hienoista meteliä kun orkesterin jäsenet nousivat lavalle ja ilmoittivat ensimmäisen kappaleen nimeksi Found That Soul. Vauhdikas avausveto sai kuubalaiset riehaantumaan ja hyppimään. Orkesteri näytti selvästi piristyneen keikkatauosta ja alku lupaili hyvää esiintymistä. Keikka jatkui Motorcycle Emptinessillä ja Kevin Carterilla, johon toi väriä paikallinen trumpetinsoittaja, joka tuki uskomattomalla tavalla esiintymistä. Trumpetinsoittaja jatkoi vielä Ocean Sprayn ajan. Let Robeson Sing -kappaleen kertosäkeestä Bradfield lauloi osan espanjaksi, mikä teki kappaleesta entistä kiintoisemman kuuloisen. Mutta sanokaa mitä sanotte, levyllä hieman tylsähköltä kuulostava Baby Elian oli Bradfieldin yksin esittämänä akustisena soolona keikan hienoin hetki. Bradfield laulaa kappaleen uskomattomalla tunteella Fidel Castron ja tuhansien kuubalaisten edessä. Hetki hiljensi, sai ihon kananlihalle ja nosti kylmiä väreitä. Kappale, joka kertoo kidnapatusta kuubalaisesta pojasta, josta tuli symboli yhdelle lukuisista Kuuban ja Yhdysvaltojen kiistoista. Vielä ennen keikkaa soundcheckissä kappaletta ei ollut edes tarkoitus soittaa, mutta harjoituksissa vieraillut kuubalainen radiotoimittaja suorastaan vaati orkesteria esittämään kappaleen. Niinpä James oli väsännyt kappaleesta akustisena esitettävän sooloversion. Toisen akustisen kappaleen jälkeen keikka jatkui loppuun asti riehakkaissa tunnelmissa. Wattsville Bluesissa Nicky esiintyi ensimmäistä kertaa päälaulajana livetilanteessa ja soitti kitaraa, Bradfield auttoi kertosäkeen laulamisessa ja soitti puolestaan bassoa. Kappale päättyi energiseen mekkalointiin ja fiilistelyyn lavalla. Mahtoi kuubalaisista näyttää yhä kummallisemmalta tuo länsimainen ylpeys: rock-musiikki. Keikka päättyi ehkä hieman nolosti, orkesteri halusi esittää vielä Chuck Berryltä lainatun Rock And Roll Musicin. Ennen kappaletta Bradfield varoitteli ettei muista kappaleen sanoja ja niin hän lauloi kappaleesta vain kertosäkeet! Keikka oli kokonaisuudessaan energinen ja vauhdikas keikka, josta vuoden lepääminen näkyi positiivisesti, eikä kuubalainen yleisö suinkaan ollut vaisu, vaan villitsi selvästikin koko orkesterin. DVD:llä tarjottiin bonusmateriaalina Kuuban TV:n kuvaamat loput kappaleet keikasta. Mielestäni se sisälsi keikan ehdottomasti kiinnostavimmat palat, tärkeimpänä mainintana Raindrops Keep Falling On My Head ja Freedom Of Speech Won't Feed My Children. Puolen tunnin Tour Diary -niminen dokumentti oli kiinnostava paketti koko matkasta aina ennakkotunnelmista keikan jälkeisiin tunnelmiin. Se tarjosi väliin turistikierrosta Kuubassa, tapaamisen Castron ja Sovanin kanssa, keikkaan valmistautumista backstage-kameroineen ja lehdistötilaisuuksineen. Toinen, 44 minuutin dokumentti oli suuri pettymys, mikäli katsoi ensin keikan ja sitten Tour Diaryn, saattoi huomata tuhlanneensa tämän dokumentin katsottua tuhlanneensa aikaa. Dokumentti oli samoista materiaaleista koostettu kuin Tour Diary ja se oli täytetty jo kertaalleen nähdyillä biiseillä. Dokumentti ei sisältänyt kuin muutaman minuutin ennennäkemätöntä materiaalia. Sekin sinällään tarpeetonta ja mielenkiinnotonta haastattelumateriaalia. Koosteena se oli erilainen ja tarjosi vaihtoehdon niille, jotka eivät jaksaneet katsoa koko keikkakoostetta ja Tour Diaryä. DVD:llä oli bonuksena vielä aika hätäisesti tehty diskografia, eli lista orkesterin tuotannosta uran varrelta. Vastaava löytyy netin huonoimmastakin Manics -fanisaitista. 18 kuvan galleria oli mukava lisä levylle. Kannessa luvattuja haastatteluja en löytänyt levyltä, enkä liiemmin linkkiä salaiselle sivulle. Tosin, pääsin salaiselle sivulle muuta kautta, mutta siellä ollut koodi ei auttanut löytämään levyltä bonusmateriaalia. Bonusmateriaaliin (=muutama pätkä erilaisia haastatteluja) pääsi käsiksi selailemalla chaptereita DVD-playerin valikosta. Kaikesta huolimatta DVD-versio on selvästi parempi hankinta kuin VHS-video. Sen lisäksi, että DVD on yleisesti käytännöllisempi, saa DVD:ltä haluttaessa englanninkielisen tekstityksen, josta on suuresti apua dokumentteja seuratessa. Dokumentteja on helppo seurata vaikka olisi walesilaisaksentin kuulunymmärtämisessä yhtä kehno kuin minäkin. Niiden, jotka ovat saaneet tarpeeksi Manicsin live-esiintymisistä kahden edellisen videon, netin ja medioiden ylitarjonnan takia, kannattaa harkita ostamatta jättämistä mikäli tuo Kuuba -aihe ja uusien biisien liveversiot eivät mieltä suuremmin liikauta. © xeep |
![]() ![]() Wattsville Bluesin aikana James Dean Bradfield läksytti poikkeuksellisesti bassoa. ![]() Valtaisa Kuuban lippu erotettavissa taustalta. ![]() Jäsenet tapaamassa Fidel Castroa. ![]() Manicsit tapasivat Kuubassa myös nyrkkeilijä Felix Sovaninin. "Ovatko kaikki ihmiset Euroopassa yhtä lyhyitä?" |