"Muistan Richeyn goottivaiheen, kun hän käytti rajauskynää ja Oxfamin takkeja ja sellaista. Hän oli jo silloin hiukan androgyyni ja anoreksian alku oli näkyvillä - walesilainen voi saada niin korkeat poskipäät vain näännyttämällä itseään. Niihin aikoihin Richey ystävystyi erään pojan kanssa jonka kaikki muut kiersivät kaukaa. Hänestä ja Richeystä tuli hyvät ystävykset."

"Richey ei lainkaan teeskennellyt, hän oli täysin vilpitön. Luulen, että hän olisi ehkä pettynyt siihen mitä Manicsit tänään ovat, mutta emme me juurikaan puhuneet tavoitteistamme. Hän kyllä joskus kertoi haluavansa tulla kuuluisaksi - ei mitenkään pöyhkeilevällä tavalla kuitenkaan. Hän ei tarkentanut koskaan että hänestä tulisi juuri muusikko, kaikkihan tiesivät silloin ettei hän osannut soittaa mitään."

"Peruskoulun jälkeen päädyimme samaan yliopistoon ja menimme aina samaa matkaa kotiin lukukauden lopussa. Ensimmäisellä kerralla puhuimme politiikasta koko matkan. Manicsien vanhemmat olivat sen verran varakkaita että pojat saivat ihan hyvät opiskelupaikat - Jamesin isällä oli videokauppa ja Richeyn isä vuokrasi työkseen ihmisille asuntoja. Richeyn setä opetti historiaa koulussa, siksi varmaan Richey kiinnostui historiasta. Tunsin muutkin Manicsit - Nicky oli ainoa jolla oli pitkät hiukset niihin aikoihin, ja Sean seurusteli tytön kanssa joka asui naapurissani. Kutsuimme Jamesia Joe 90:ksi ja napsauttelimme hänen hörökorviaan."