Richey arvostelee singlejä

BRYAN ADAMS: Do I have To Say The Words?

NENEH CHERRY: Money Love
Ei ihan niin hyvä kuin halusin sen olevan, mutta hän on hyvä tyyppi. Hänen musiikissaan on hiukan rokkisoundia, vähän metallia... Se voisi tosin olla tarttuvampaa. Se ikään kuin pysähtyy ja alkaa uudestaan, ja siitä puuttuu selvästi jotain. Paljon parempaa tämä on kuin jokin East 17, joten toivon että tästä tulisi hitti. Kolmas peukku tulee artistin ulkonäöstä.

ERMA FRANKLIN: Piece Of My Heart
(Innostuu) Wau! Onko tämä se missä on Cameron? Hän näyttää siinä aivan mahtavalta. Täydellinen vartalo! On hyvä, että tällaisia lauluja on mainoksissa, mieluummin kuuntelen tätä Coronation Streetin välissä kuin sitä pienten miesten laulua Typhoo-teen mainoksessa. En näe sitä prostituutiona. Jee, mekin teemme näin! Meillä ei vain ole tarpeeksi hyvää hittisingleä vielä. Teemme sen Sega-mainokseen! Täytyy myöntää että Cameron masentaa minut koska en voi itse olla samanlainen. Huomatkaa tytöt, me pojatkin pystymme tuntemaan alemmuudentunnetta. Mielestäni Brad Pitt on samalla tavalla fantastinen... kyllä vain! Unelmoin hänestä paljon. Ei mitään seksuaalista, unelmoin vain että hän on läheisyydessäni, drinkillä kanssani tvs. Tuskin koskaan unelmoin tytöistä. Joka tapauksessa, tämä kappale on hyvin henkevä ja pidän siitä.

BETTY BOO: I'm On My Way
Hän näytti upealta edellisen Smash Hitsin kannessa, vai mitä? Hmmmm... Tämä kappale menee minulta vähän ohi. Se on sairaalloisen tylsä eikä ole läheskään niin hyvä kuin Betty Boon edellinen single. Betty Boo on hyvä poptähti, minua tosin häiritsee että hän puhuu koko ajan poikaystävästään. Tarvitsemme Betty Boota, mutta hänen ei pitäisi tehdä itse musiikkiaan, vaan hänellä tulisi olla kolmen tuhannen musiikkineron armeija taustalla. Silloin hän voisi valita mieleisensä kappaleet ja keskittyä olemaan loistokas poptähti.

SEX PISTOLS: Anarchy In The U.K.
(Saamme naapureilta käskyn laittaa toosa pienemmälle 30 sekunnin soittamisen jälkeen. Heh heh.) He osaavat yhä hyökätä, hahah! Nostalginen levy on täysin hyödytön, mutta silti eräs kaikkien aikojen suurimmista rocklevyistä; ja Sex Pistols on kiihkein ja herkin bändi mitä maailma on koskaan nähnyt. Se ei vieläkään ole mielestäni saanut ansaitsemaansa suosiota. Minulla ei ole pitkään aikaan ollut näin hyvää levyä; kuulin sen ensimmäisen kerran ylioppilaskirjoituksieni aikaan eli vuosina 1987-88. Olin Sex Pistolsin aikaan vasta 7 tai 8 ja radiossa soitettiin silloin vain jotain Show addywaddy's Under The Moon Of Lovea, joten Sex Pistols meni minulta täysin ohi.

BOY GEORGE: The Crying Game
Tämä on varmaan tehty johonkin paskaan elokuvaan... (Itse asiassa kyllä, elokuvaan The Crying Game) Kappaleen on tehnyt surullinen vanha mies joka ei enää tiedä mitä tekee. Se, että kappale on Pet Shop Boysin tuottama vahvistaa vihaani biisiä kohtaan satakertaiseksi. Se bändi tekee huonointa mahdollista englantilaista poppia. Heidän musiikistaan tulee mieleen hetki, jolloin joutuu baarireissun lopussa polvillaan katselemaan omaa oksennustaan. Boy George teki ennen mahtavia lauluja. Jesus Loves You ja muut olivat paljon parempia kuin tämä paska. Hän on ilmeisesti todella eksyksissä nykyään.

SHAKIN' STEVENS: Radio
(Muutaman sekunnin kuuntelun jälkeen) Sulkekaa se, pliis! Hän ei ole saanut mitään hyvää aikaan mutta tämä single on silti erityisen huono esimerkki. Jonain päivänä levy-yhtiöt joutuvat moraalisen vastuun eteen tällaisten levyjen julkaisemisen vuoksi. Minä vihaan häntä erityisen paljon, koska hän on walesilainen.

THE BEAUTIFUL SOUTH: 36D
No, kaikki heidän kappaleensa ovat selvästi heidän omaa tyyliään. Tästäkin tulee hitti, todella tarttuva biisi. Ei yhtään hullumpaa poppia. Minusta he ovat kyllä hiukan huvittavia... Vähän liian nokkelia huumorissaan. Paul Heaton on lahjakas tyyppi, ei epäilystäkään, vaikka hän kyllä näyttää ihan futispelaajalta.

VANESSA PARADIS: Be My Baby
(Richey aloittaa hehkuttamalla Vanessan kauneutta lakkaamatta) Olin vannoutunut fani, kunnes kuulin tämän kappaleen. Minusta hänen tulisi lopettaa levyjen tekeminen. Ne eivät ole hyviä, mikä on sääli, koska minä todella pidän hänestä. Bananarama tekee vastaavanlaista musiikkia paljon paremmin. 60-luvulta kuulostavan musiikin tekemiseen tarvitaan aidon hyvä lauluääni. Pitää olla rohkeutta sekä hitunen Diana Rossia äänihuulissa. Harmi vain, Vanessa Paradis on muuten lähes täydellinen.

KRISS KROSS: I Missed The Bus
Mitäs tämä nyt sitten on olevinaan? "I missed the bus and that's something that I'm never ever gonna do again." (=myöhästyin bussista, en anna sen tapahtua enää koskaan) - voi herraisä, mikä surullinen teini-ilmiö. Huonoa päiväkotiriimitystä. Tämä on huonoin sinkku mitä he ovat tehneet, ei hyvää poppia, ei edes tarttuvaa, ei mitään. Jopa Vanilla Ice pystyi parempaan. Jos tämä tulee joskus radiosta, toivon että ne kolme minuuttia menevät hyvin, hyvin nopeasti. Ennen lapsiyhtyeistä tehtiin viattomia ja söpöjä, nyt niistä tehdään aikuisen näköisiä ja ne dissaavat kaikkea. Tämä on todella huolestuttava trendi. Miksi he haluavat luopua lapsuudestaan?

INSPIRAL CARPETS: Generations
Tuo lälly kosketinsoitto on ällöttävintä ääntä mitä olen koskaan kuullut ja sen tekijä pitäisi kylmästi tappaa. Sen lisäksi laulu on ärsyttävää vinkumista ja tuottaminen on epäonnistunut pehemman kerran. He vaikuttavat ihan omalta sukupolveltani: hyödyttömiltä, toivottomilta ja säälittäviltä. Vaikea kuvitella kenenkään pitävän tällaisesta paskasta.

PEARL JAM: Jeremy
Bändi on vielä vastenmielisempi kuin tämä kappale. Tylsää ja epävarmaa amerikkalaista 70-luvun rokkia, joka on noussut pinnalle lehdistön voimin. Hirveän kuuloista musiikkia, jossa kiusallisen tyhmän kuuloinen amerikkalainen puhetapa toistuu koko ajan. Tämä jengi on Seattlesta, ja niin paljon Nirvanaa alapuolella, etteivät voisi olla samasta kaupungista kuin... minä, puhumattakaan Kurtista ja Courtneystä.

SUEDE: Metal Mickey
Minä pidän Brettistä, eikä musiikkikaan ole hullumpaa. Pidän hänen vaatteistaan, hiuksistaan, puhumisistaan ja siitä, että hän näyttää ihan King's Crossin miespuoliselta prostituoidulta. Pidän myös pusseista hänen silmiensä alla. Hän on hyvin sivistynyt ja hän ajattelee. Edellisellä singlellä oli sanat "On the escalator we shook paracetamol/this ridiculous world passes me by" (=liukuportaissa ravistimme parasetamolia, tämä naurettava maailma kulkee ohitseni), se on aika hienosti sanottu. Älykästä ja hyvännäköistä, vain se merkitsee ja siitä tunnistaa hyvän popmusiikin.