Richey kertoo Gold Against The Soulista kappale kappaleelta

From Despair To Where
Läntisessä maailmassa elinolosuhteet ovat kaikinpuolin kohtuulliset; useimmat saavat ruokaa syödäkseen ja heillä on katto päänsä päällä. Silti useimmat heistä ovat onnettomia. Harva ihminen tulee töistä kotiin illalla ajatellen "Olipas mahtava päivä!" Totalitarismi tulee aina olemaan kiehtova ajatus, koska fasistijohtaja voi sanoa: "Minä teen päätökset puolestasi. Sinun ei tarvitse kantaa vastuuta, minä huolehdin elämästäsi."

La Tristesse Durera (Scream To A Sigh)
Otimme nimen Van Goghin viimeisistä sanoista, mutta laululla ei ole mitään tekemistä Van Goghin kanssa. Se tarkoittaa 'surullisuus jatkuu' ja kertoo siitä, miten ihmisen vanhetessa epätoivo ei katoa minnekään.
On kaunista kun sotaveteraanit kerääntyvät joka vuosi sankarivainajien muistomerkille, ja kaikki teeskentelevät niin kuin välittäisivät heistä ja siitä mitä he edustavat, mutta pian heidät taas unohdetaan. Minä kunnioitan enemmän vanhempia ihmisiä kuin omaa ikäluokkaani, sillä vanhemmilla on enemmän arvokkuutta ja he pystyvät selviytymään itse ongelmistaan. Minun sukupolveni on itsekästä porukkaa, enkä minä ole poikkeus - ympyröivää kulttuuriahan ei voi paeta. 15 vuoden poliittisen kulttuurin perintönä esimerkiksi ammattiyhdistystoiminta ja yhteisön jäsenistä välittäminen ovat nyt naurettavia käsitteitä.

Yourself
Se kertoo tyytymättömyydestä itseensä. Ihminen on ainoa eläin tietää joskus kuolevansa. Joka päivä pitää katsoa kylpyhuoneen peiliin ja vakuuttaa itselleen näyttävänsä hyvältä, että jaksaa suorittaa päivän rutiinit, vaikka tietääkin näyttävänsä veltolta paskalta. On vaikeaa pitää itseään jonakin kun näkee lehdissä täydellisiä kuvia täydellisistä ihmisistä.

Life Becoming A Landslide
Se kertoo siitä, miten lapsi synnyttyään kirkuu kauhusta nähdessään maailman ensimmäistä kertaa. Ja kun hän tulee murrosikään, palkinto vanhenemisesta ei juurikaan tyydytä, olipa se sitten auto, naiminen tai cd-soitin. Laulu kertoo myös siitä, että jos näkee pornoa nuorena, tulee olemaan vaikeata myöhemmin käsittää rakkauden romanttinen luonne. Luulen että olemme romanttisia ihmisiä jollain tapaa, mutta kun puhutaan ihmissuhteista ei ole kyse toiseen ihmiseen luottamisesta vaan enemmänkin itseensä. Ihmisten eläimellinen luonne ilmeisesti merkitsee, että tulee etsiä toinen fyysisesti kiinnostava ihminen. On epärehellistä kieltää itseltään sellaiset tunteet.

Drug Drug Druggy
Se kertoo kaksijakoisesta asenteesta huumeita kohtaan ja siitä, miten monta asiaa voidaan pitää huumeena. Kaikilla ihmisillä on oma pieni pakkomielteensä. On ärsyttävää, kun joku sanoo: "Vedin just pari jointtia ja oon ihan sekaisin!" Entä sitten? Jos joku sanoo: "Join just kymmenen paukkua ja olen ihan humalassa!", pidämme tyyppiä vähän säälittävänä. Se on sama asia loppujen lopuksi.

Roses In The Hospital
Se on laulu jostain kauniista asiasta rappeutuvassa paikassa ja ihmisistä, jotka satuttavat itseään keskittyäkseen ja tunteakseen jotain.

Nostalgic Pushead
Se alkoi siitä ideasta, että keski-ikäiset ihmiset hylkäävät asiat, jotka voisivat olla jännittäviä ja arvokkaita uudelle sukupolvelle. Monet sanoivat meille kun aloitimme: "Höh, tuo on jo nähty ja tehty, älkää nyt enää tällaista..." On erittäin masentavaa, että uuden sukupolven kasvaessa tarjolla ovat samat ikonit, kuten The Rolling Stones. Tämän hetken suosituimmat yhtyeet, kuten Pearl Jam, kasvoivat aikuisiksi kuunnellen samoja levyjä kuin heidän vanhempansa. Koko 60-luvun musiikin vaihtuva perspektiivi on kuollut.

Symphony Of Tourette
Se perustuu Touretten syndroomaan, sairauteen, jota sairastava lapsi kiroilee ja syljeskelee, eikä pysty muuttumaan. Hän menee ostoksille ja sanoo vanhalle rouvalle: "Painu vittuun saatanan vanha huora!" Se on 1900-luvun sairaus, eikä siihen ole parannuskeinoa. Sitä sairastava ikään kuin sanoo ja tekee mitä kaikki haluaisivat joskus tehdä. Useimmat tekevät koko elämänsä ajan asioita joita he eivät edes halua tehdä, eikä kukaan koskaan käske tietyn vittumaisen tyypin painua helvettiin.

Gold Against The Soul
Se on eräs maailmanlopun visio Thatcherin Britanniasta 90-luvulle sovitettuna. Ihmisistä tuli 80-luvulla niin itsekkäitä. Minulle Roy Lynk (oikeistopuolueen johtaja demokraattisten kaivostyöläisten liitosta) oli tyypillinen 80-luvun ihminen. Hän luuli ehkä tekevänsä hyvän työn, mutta olikin luokkansa petturi. Toivon, että hänen lapset käsittävät sen aikuistuessaan. Median mukaan työväenluokkalainen on toinen kahdesta stereotyypistä: työnantajalle hattua nostava työntekijä tai aivoton huumeveikko. Sinun tulee olla joko kaljaa ryystävä öykkäri tai laiska Morrissey-fani joka ei saa mitään aikaan. Mutta työväenluokan ihmiset voivat olla sekä väkivaltaisia että sensitiivisiä yhtä aikaa.