Richeyn viimeinen TV-haastattelu

Se mitä kirjoitat on se mitä ajattelet. Tarkoitan, että jos joku kirjoittaa koko elämänsä rakkauslauluja, niin pitää epäillä onko kyseinen tyyppi henkisesti ihan terve. Jos jollain on pakomielle kirjoittaa vain ja ainoastaan suhteista, niin hänellä täytyy olla jokin pahasti pielessä. Joku Mariah Carey tai Whitney Houston on varmasti paljon paskemmassa kunnossa kuin minä voisin koskaan olla, ja minun ongelmani näyttävät hyvin pieniltä heidän ongelmiensa rinnalla. Heidän olisi paljon luonnollisempaa kirjoittaa siitä, mitä heidän ympärillään tapahtuu. Jos minä kirjoittaisin aina suhteista, tuntuisi kuin kävelisin muovipussi päässä välittämättä mistään mitä ympärilläni tapahtuu. Minusta kaikkien tulisi kirjoittaa niin kuin minä kirjoitan, minusta enemmänkin muut kirjoittavat outoa tekstiä kuin minä.

Sinulle on tapahtunut aika lailla tänä vuonna. Miltä sinusta nyt tuntuu?

Onnelliselta, iloiselta ja vapaalta... (Richey hymyilee) Olen ihan kunnossa ja tuntuu hyvältä. Tärkein asia minkä olen oppinut on, että ainoa ihminen jota pystyn todella muuttamaan on oma itseni - ei ole mitään järkeä vaivata päätään asioilla joita ei pysty hallitsemaan.
Tässä yhteiskunnassa saa kunnioitusta jos on aggressiivinen ja tappelee, ihmiset arvostavat sitä. Samoin jos joku hyökkää kimppuusi ja taistelet vastaan. Koska minä en tekisi niin jos joku hyökkäisi kimppuuni, olen ihmisten mielestä heikko. Minusta se ei ole heikkoutta laisinkaan; jos en ole tehnyt mitään väärää ja lyön takaisin olen ihan yhtä ilkeä ja tyhmä kuin se ensin lyönytkin. Tunnen olevani paljon korkeammalla kuin sellainen, joka hyökkää baarissa toisten kimppuun pelkästään ulkonäön perusteella.
En mielellään puhu siitä mitä minulle tapahtui sairaalassa. Siinä pitää olla vahva usko parantumiseen, kun ihminen ei yhtäkkiä enää toimikaan niin kuin pitäisi - ei kykene nousemaan sängystä ja keittämään kahvia kun keho on niin heikko. Sitten sinulle sanotaan: "Ota tämä, tästä tulee parempi olo." Tietysti voisi vastata kieltävästi, mutta siinä tilassa se ei ole kovin hyvin perusteltu vastaus (Richey naureskelee).
Ainoa oleellinen muutos puolen vuoden aikana minussa on se, etten käytä huumeita enkä juo. Se mitä ajattelen ja mihin uskon ei ole muuttunut. Uskon, että kaikki jotkä käyttävät huumeita ja juovat tekevät sen pohjimmiltaan siksi, että he ovat tyytymättömiä itseensä. En oikein usko että ihmiset juovat vain pitääkseen hauskaa. Kaikki kemikaalit muokkaavat ihmisen käsitystä itsestään. Minä join, koska halusin unohtaa pari ongelmaa jotka vaivasivat minua. Vaikka olen lopettanut juomisen, ongelmat ovat yhä olemassa, olen vain löytänyt erilaisen tavan selvitä niistä. Ratkaisuja ongelmiini on valitettavasti mahdotonta löytää.

Onko helppoa käsitellä noita ongelmia nyt, ilman alkoholia ja huumeita?

(Richey hymyilee) Ei ollenkaan, päiväni ovat nyt vain pidempiä. Juominen oli helppo tapa päättää päivä. Kun en kestänyt enää join niin nopeasti ja niin paljon kuin pystyin kunnes sammuin. Uni on minulle hyvin tärkeä asia, sillä se määrää millainen päivästäni tulee. Tykkään nukkumaan menemisestä, mutta jos en saa unta mietin asioita joita en kestä. Mutta nyt pystyn selviämään siitä juomatta.

Mikä oli mielestäsi henkisen romahduksesi syy?

Se ei liity mitenkään bändissä olemiseen, lyriikoiden kirjoittamiseen eikä musiikkimaailmaan. Musiikkimaailmassa on kyllä asioita, joita suorastaan vihaan, mutta ei se ole mikään ongelma. Kaikkien pitää tehdä työnsä, ja jokaiseen työhön liittyy paineet. Itse asiassa pidän paineista - ne saa minut tuntemaan eläväni. Mutta mielisairaus ei katso ihmisen ammattiin; samalla psykiatrisella osastolla voi olla muurareita, tohtoreita, kampaajia, lääkäreitä, tuomareita, valamiehiä ja mitä vain. Kyse on vain oman kontrollin menettämisestä, mikä ei ole ollenkaan sidoksissa ammattiin.

Mitä mieltä olet siitä spekulaatiosta, että tämä kaikki mitä sinulle tapahtui oli vain keino markkinoida uutta albumia?

No brittiläiseltä lehdistöltä se oli ihan odotettavissa. Jos ihmiset joita kunnioitan ja joista välitän sanoisi niin, järkyttyisin. Mutta kun joku jota en edes tunne kirjoittaa niin, sillä ole minulle mitään merkitystä. Tiedän mitä minulle tapahtui, tiedän kaiken mitä elämässäni on tapahtunut lapsuudestani asti. Tiedän mitä varten elän, mihin uskon ja mikä on elämänfilosofiani... Muutaman hassun levyn myyminen ei ole tärkeysjärjestyksessäni etusijalla. Ihmiset joista välitän ovat sitä mieltä, että kirjoitan hyviä lyriikoita ja että me teemme hyvää musikkia; vain se kiinnostaa minua. En halua sellaisia suosionosoituksia joita en voi hyväksyä.

Millaisena näet Manic Street Preachersin tulevaisuuden?

Tulevaisuus on ärsyttävä sana... (Richey katsoo hetken muualle) Lopetamme keikkailun joulukuussa, sitten kierrämme Aasian ja Amerikan ensi vuonna. Bändissä oloon kuuluu hyvin paljon rutiinia. Sitten pidämme kaksi kuukautta vapaata ja kirjoitamme ja levytämme, ja sitten taas koko rumba alusta. Minulle merkitsevät vain ne kaksi kuukautta, joiden aikana voin olla yksin asunnossani ja kirjoittaa lyriikoita. Olen yhdeksän kuukautta kiertueella vain siksi, että pääsen kirjoittamaan. On ihan kivaa keikkailla ja yöpyä hotelleissa, mutta on paljon tyydyttävämpää saada omat ajatukset tiivistettyä kahdelle riville tekstiä. Se merkitsee minulle hyvin paljon, että voin olla ylpeä lyriikoistani. Siksi olen bändissä.

Suunnitteletko asettuvasi aloilleen, meneväsi naimisiin ja hankkivasi lapsia?

En, suunnittelen täydellisen lyriikan kirjoittamista, sellaisen joka on älykäs eikä siinä ei ole virheitä. Lyriikan, joka tiivistäisi 15-20 riviin kaiken sen mitä ajattelen ja tunnen. Haluan pystyä tiivistämään siihen kaiken mihin uskon, mitä olen lukenut ja mitä olen nähnyt.